Kirjoitustyyli netissä

Yleinen, sunnuntaina 25.4.2004,

Jatketaan David Wertheimerin kirjoitusten analysointia, kuten on tehty muutama päivä sitten. Kolumnistilta löytyy muitakin mielenkiintoisia kirjoitelmia Digital Webin sivuilta. Esimerkiksi tämä mainio parodia oikeinkirjoituksesta.

Siinä Wertheimer kirjoittaa vuolaasti lyhennetyn ja webbiin paremmin sopivan kirjoitusasun puolesta (parodiallisesti tietenkin). Hienostunut ja kirjallinen kirjoitustyyli on hänen mukaansa jäänne menneestä, ja siitä pitäisi päästä eroon. Jos kaikki kirjoittaisivat niin kuin tämä hollantilaisneitonen (oma esimerkkini), netissä mahtuisi liikkumaan paljon enemmän tavaraa. Tiivis kieli ja maukas mieli. Hauskaksi Wertheimerin artikkelin tekee se, että se itsessään on kirjoitettu varsin sujuvasti ja hyvää englantia käyttäen. Lukukokemus onkin kohtalaisen valaiseva.

Tämä erottaakin hyvän kirjoittajan keskinkertaisesta. Jos haluaa saada lukijat vakuuttuneiksi jostain asiasta, on hyvä tapa tehdä siitä huumoria. Artikkelin vetovoima olisi ollut paljon vähäisempi, jos itse kirjoitusasu olisi ollut huonompi.

Liiallisen hieno kirjoitustyyli ei sekään ole ratkaisu. Olisi hyvä löytää keskitie huonon ja ylenpalttisen hienon välistä. Pitkät ja monta sivulausetta sisältävät rakenteet vievät helposti huomion ja mielenkiinnon toisaalle. Mutta jos tällainen on kirjoittajan omin tyyli, ei sitäkään pidä väheksyä. Jos haluat lukea hyvää proosallista kirjoitusta, kannattaa lukaista muutama Nathalie Mason-Fleuryn kirjoitelma hänen blogistaan. Sieltä löytyvät muun muassa tällaiset helmet (jotka tulee lukea ääneen vetämättä henkeä ennen lauseen loppua):

Or does the minority discussed in this article, upper middle class women with husbands who can and will support them, simply enjoy a lifestyle that many men secretly envy and would choose if dropping out of the corporate rat race were considered as socially acceptable for men as it is for women, and if they had the financial wherewithal and wives/partners who would support them?

Sekä:

While the ghost of Cotton Mather might have been rattling around in some vestigial Protestant part of my psyche whispering vague sermons of how the wrath of God might smite those unencumbered by financial ambitions, I was secretly smitten with admiration at such audacity.

Ja kun nyt vieraan kielen makuun päästiin, kiinnostuneet voivat lukea myös toisen kolumnistin Douglas Rushkoffin artikkelin Tähtien sodan symboliikasta. Siinä Rushkoff kirjoittaa, että Pimeä puoli on nimennyt itsensä nurinkurisesti The Dark Sideksi. Edes natsit eivät nähneet itseään väärintekijänä.