Naiset, autot ja muut

Media, lauantaina 8.5.2004,

Tänään postiluukusta pudonneessa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli kuvallinen editoriaali vähäpukeisten naisten käyttämisestä autojen myymisessä. Artikkelin mukaan bikiniasusteisilla naisilla on myyty autoja jo 60 vuotta, mutta edelleen tästä menetelmästä kohkataan. Syy voisi olla vaikka suhtautumisessa. Tutkimusten mukaan naiset ostavat jo puolet kaikista autoista, mutta niitä myydään edelleen miehille miehisien perusteiden mukaan. Autonäyttelyihin rahdataan bussilasteittein naisia vierailijoiden iloksi (tai harmiksi). Sitten ne naiset seisoskelevat peltilehmien vieressä varsin vähissä vaatteissa. Markkinointibudjetti on näköjään vienyt kaikki vaaterahat.

Myös lehtien ja television automainostuksien luulisi olevan otollinen maaperä provokatiivisille mainoksille, mutta käytäntö on näköjään osoittautunut toiseksi:

Lehdissä ja televisiomainoksissa autoilun maailma on nykyisin erilainen. En muista yhtään seksistisestä automainoksesta tullutta valitusta, kertoo Mainonnan eettisen neuvoston lakimies Paula Paloranta. Liian paljastavasta autovahamainoksesta [PDF] on kyllä tullut kantelu. Suosituksen mukaan mainos pitää ymmärtää laajassa merkityksessä, joten kai automessujakin voisi pitää mainoksena.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite 5/2004

Miehillä alkaa nykyään olla ongelmana löytää sosiaalisesti hyväksyttäviä naistenkuvia. Perinteiset erotiikkajulkaisut ovat vain vannoutuneimpien kuluttajien käytössä. Tavalliseen kotiin niitä on turha kantaa. Miehet etsivätkin kauneuden ytimen hyväksytyistä medioista. Suomalaisen miehen peruslukemisto Tekniikan Maailma tarjoaa teknisen tietouden tyydyttämisen lisäksi myös sopivan annoksen kauneutta. Aina silloin tällöin kanteen ilmaantuu autoon nojaava viehkeä nainen. Itse auto on edelleen pääosassa, mutta sivustalla pyörivä luonnonolento antaa kuvalle sitä miesten kaipaamaa muunlaista kauneutta — hyväksyttävässä muodossa. Ja ennen kaikkea perhesovun edellyttämällä tavalla.

Tietotekniset ihmiset tuntevat tässä itsensä syrjäytyneiksi. Heille on turha etsiä naisellista kauneutta heidän omista julkaisuistaan: Mikrobitistä, Tietokoneesta, MikroPC:stä, … Katse kannattaakin kääntää valtakunnan ulkopuolelle, Ison-Britannian saarivaltioon. Brittien tietotekniikkalehdissä esiintyykin kiitettävällä tiheydellä vempaimien lisäksi myös kauniimman sukupuolen edustajia. Lähin hyvin varustettu kirjasto antaa katsauksen lehtivalikoimasta. Tämä tarjonta sopii varsinkin teineille. Tietokonelehti vieraalla kielellä on sopivaa luettavaa myös murrosikäisen rajoitteita täynnä olevassa maailmassa. Eikä sosiaalinen paine kasva liian suureksi.

Helpoiten mies kuitenkin pääsisi kauneuden makuun selaamalla naistenlehtiä. Niissä esitellään kiitettävällä runsaudella kauneuden kohteita. Valitettavasti vain suomalainen mies ei naistenlehtiä lue, niissä kun on vain hömppää. Jos sellainen kuitenkin kotiin toisen tilaamana tulee, niin selailu täytyy suorittaa vaivihkaa ja huomiota herättämättä. Kiinnijäämisen riski on aina oleellinen. Naistenlehdessä olevat televisio-ohjelmat helpottavat urakkaa merkittävästi.

Toisaalta automainonta saattaa olla miehisyyden linnakkeen viimeinen saareke. Pitäisikö se ehkä liittää suojeltavien kohteiden listalle muun kansanperinteen mukaisesti? Siihen en kuitenkaan ota enempää kantaa. Selatkaa siis lehtiä ja katselkaa televisio-ohjelmia monipuolisesti, mutta älkää jääkö kiinni.