Käytännön käytettävyys

Tietotekniikka, perjantaina 2.7.2004,

Seuraavaksi vuorossa tarina sarjasta Seppänen seikkailee tietotekniikan maailmassa.

Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen suuryritys lähestyi ihan paperisella tiedotteella yrityksen sähköpostiratkaisujen uusista käyttötavoista. Paperille oli printattu nettiosoite, jonka kautta asiakas voisi muokata omia asetuksiaan — lisätä sähköpostikäyttäjiä ja niin edelleen. Hieman ihmettelin miksi tuon hallintaliittymän osoitteeksi oli laitettu hallintal.osoite.fi eikä pelkkä hallinta.osoite.fi. Oliko lyhentäminen ollut pakko tehdä juuri noin? Kopioin merkkijonon kuitenkin selaimen osoiteriville, mutta sivu ei latautunutkaan. Cannot find server, selain vain ilmoitti.

Seuraavaksi ajattelin, että palvelin on niin nirso, että protokolla https:// pitää laittaa osoitteen alkuun. Ei toiminut vieläkään. Siinä ihmettelin tilannetta kahvia hörppiessä ja huomasin, että samassa monistenipussa oli myös tukisivuston osoite tuki.osoite.fi. Kopioin tuon litanian selaimen osoiteriville ja huomasin ainakin tämän toimivan. Avautuneelta verkkosivulta lopulta tulkitsin, että ilmeisesti palvelinkuorman tasaamiseksi hallintaliittymään pääsee kahdella osoitteella: hallinta1.osoite.fi ja hallinta2.osoite.fi. Mysteeri oli alkanut purkautua.

Osoitteen ensimmäinen alidomain päättyikin ykköseen eikä L-kirjaimeen. Tässä vaiheessa sappinesteeni kiehui jo varsin mallikkaasti enkä meinannut tuolillani pysyä. Tämän edelleen nimeltä mainitsettoman suuryrityksen typografinen osasto oli valinnut verkko-osoitteiden kuvaamiseen asiakirjoissaan sellaisen kirjasimen, jossa ykkönen ja L-kirjain ovat lähes identtiset. Oli jäänyt käyttäjätestaus hieman puolitiehen.

Lisää riippuvuutta nestettä nautittuani oli sappeni lämpötila jo laskenut siedettäviin lukemiin ja pystyin navigoimaan hallintaliittymän sivulle tukisivun kautta. Tässä vaiheessa asiat alkoivat taas näyttää paremmilta. Liittymän hallintasivulla olikin esitetty kaikenlaista oleellista nettiyhteyteen liittyen. Jokin asia jäi kuitenkin hieman epäselväksi ja klikkasin Ohje-linkkiä odottaen lisävalaistusta.

Käytännössä arvasin, että uusi selainikkuna siitä avautuisi, mutta varsinainen ylläri oli se, että avautuneen ikkunan alaosa meni hyvän matkaa ruudulta ulos. Ikkunan yläreunasta sitä pienensin, ja pienensin, kunnes ohjeikkuna lopulta mahtui ruudulle (pienentäminen toimi jopa IE:llä). Oli ihan pakko katsoa lähdekoodista minkä korkuiseksi olivat norsunluutornin asukit ikkunan määrittäneet. 800 pikseliä! Kenen neronleimaus tuo oikein oli?

javascript:void(window.open('https://jokin.osoite.fi', 'Ohjeet', 'scrollbars=yes, resizable=yes, width=700, height=800'))

Kerrataan jälleen kerran yleisimmän näyttötarkkuuden perusteet: 1024 × 768. Mahtui kahteen lukuun, joista jälkimmäinen on taatusti alle kahdeksan sadan. Tuosta joutuu lisäksi vähentämään ikkunoiden otsikkopalkit, reunat ja tehtävänpalkin viemät tilat. Yrityksen laiskat web-koodaajat naureskelevat tässä vaiheessa partahaiveniinsa: Kyllä tuo meidän 20 tuuman työsuhdenäytoillä ihan hyvältä näyttää. Varmasti näyttää, mutta tavalliset pulliaiset joutuvat puremaan nurmea. Kun kerta olivat Javascriptillä asian tehneet, ei varmaan olisi ollut liikaa vaadittu käyttää vaikkapa komentoa screen.availHeight, jolla olisi helposti saanut selville käyttäjän näytön korkeuden.

Tällainen vastuuttomuus varsinkin resursseja uhkuvalta suuryritykseltä on silkkaa käyttäjän kiusaamista. Mukava surffailukokemus lähtee pienistä asioista, jotka on lisäksi helppo toteuttaa, kunhan hieman vain laittaisi ajatusta peliin.

Päivitys: nykyään palvelin hyväksyy myös osoitteen hallintal.osoite.fi. On tainnut joku muukin huomata asioiden laidan.

Hengähdetään hieman ennen perjantaipilaa. Sitten jatketaan. Monien web-sivujen mainokset valitaan nykyään muodikkaasti avainsanojen perusteella. Kun sivun artikkelissa esiintyy jokin ennalta määrätty sana tai sanaryhmä, voidaan sen määräämä mainos laittaa samantien sivulle — ja ilman huolen häivää.