Pioneeritekniikka

Tietotekniikka, tiistaina 8.2.2005,

Pioneeritekniikan avulla pääset heti kehityksen terävimpään kärkeen, mutta hinta tästä voi olla joskus kova.

Ensin hieman johdantoa

Pioneeritekniikkaa edustaa se uusin vempain tai härpätin, jota mainostetaan suuresti ja jonka monet haluavat. Ennen kuin sellaista menee hankkimaan, kannattaa miettiä tekniikan riippuvuutta ulkoisista tekijöistä. Nämä tekijät ovat sellaisia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa tehdä tuotteen käyttökelvottomaksi jo lähitulevaisuudessa.

Digitaaliset radiot ja pohjoismainen matkapuhelinverkko

Tekniikan riippuvuus ulkoisista tekijöistä voi olla vähäistä, kuten digitaalisissa radiovastaanottimissa (DAB-radioissa). DAB-radiot eivät varsinaisesti kuulu enää pioneeritekniikan piiriin, sillä niitä on ollut saatavilla jo vuosia. Sen verran hitaasti kuluttajat ovat niitä koteihinsa kuitenkin rahdanneet, että termi pioneeritekniikka on vielä käyttökelpoinen.

DAB-radiot ovat riippuvaisia tietenkin digitaalisesta lähetyssignaalista. Jos signaalia emittoivat radioasemat päättävät jostain syystä muuttaa signaalin modulointitapaa, voi digitaalinen radio olla tämän jälkeen hyödytön. DAB-radiot voivat vastaanottaa myös analogista signaalia, joten jotain käyttöä niillä tämänkin jälkeen on.

Jos taas aikoinaan meni ostamaan NMT-taajuudella varustetun matkapuhelimen liian myöhään, oli hyvinkin mahdollista joutua kentän ulkopuolelle mastojen vaihduttua GSM-tekniikkaa syleileviksi. Tällöin on kyse tosin NMT-tekniikan elinkaaren lopusta eikä varsinaisesti pioneeritekniikasta, mutta jos kuvitteli saavansa toimivan puhelimen vuosikausiksi oli mahdollisuus pettymiseen.

3G-puhelimet

DAB-radioita ja NMT-puhelimia astetta riippuvaisempaa tekniikkaa edustavat juuri kauppojen hyllyille tulleet UMTS-matkapuhelimet. Näiden elinkaari on tasan yhtä pitkä kuin UMTS-tekniikankin. Jos kuitenkin katsoo miten paljon siihen on panostettu, voi olettaa UMTS:n olevan täällä vielä pitkään. Ja UMTS-puhelimet tukevat myös GSM-taajuuksia, joiden voi myös olettaa säilyttävän asemansa vielä jonkin aikaa.

Internet-televisio

Mutta jos mennään riippuvuussuhteessa vieläkin pitemmälle, päästään esimerkiksi Soneran iNet-televisiohankkeeseen. Siinä teleoperaattori oli pakannut internet-yhteyden television sisään ja kuluttajalle oli huoleton pääsy tiedon valtatielle ilman PC-koneista tuttua säätämistä ja harmia. Palvelukonsepti tuli markkinoille vuonna 1998; juuri silloin kun internet-huuma oli kovimmillaan. Hakukoneilemalla ei suomenkielisiltä sivuilta löydy mitään mainintaa vuoden 1998 jälkeen, joten Sonera luultavasti kuoppasi hankkeen vähin äänin vuoden parin päästä.

Kuluttajalle tämä tarkoitti kalliin tuotteen hukkaanmenoa. Päätelaitteen sai 2500 markalla ja langattoman näppäimistön 500 markalla. Siis 3000 markkaa suoraan kaivoon. En olisi halunnut olla esimerkkikuluttajan kengissä. Tässä onkin kyse pioneeritekniikasta suurimmalla mahdollisella riippuvuudella ja riskillä.

Sitten omiin kokemuksiin

Kirjoitukseni varsinainen ydin tuleekin vasta täällä. Hankin vuonna 1998 polttavan CD-R-aseman. Ominaisuuksina siihen sain maksimissaan 8×-nopeudella luettavat CD:t ja 2×-nopeudelle kirjoitettavat kertapolttolevyt. Hintaa kertyi 2000 markkaa. Polttavat CD-asemat olivat tuolloin pioneeritekniikan asemassa; niiden hinnat olivat asettuneet sille tasolla, että tavalliset kuluttajat niitä myös pystyivät hankkimaan.

Asema toimi odotetusti tälle vuosituhannelle asti. Sitten kauppoihin alkoi vähitellen ilmestyä CD-R-aihioita, joihin mahtui pakkaustekstien mukaan peräti 700 megatavua tietoa eli 80 minuuttia ääntä. Aiemmin CD-standardin mukaisesti rajat olivat olleet 650 megatavua ja 74 minuuttia.

En ensin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, sillä mielenkiintoni oli 650 megatavun levyissä. En muutenkaan rynni ensimmäisten joukossa uutuuksia kokeilemaan. Eräänä päivänä tosin huomasin, että 650 megatavun aihioita oli tarjolla selvästi vähemmän kuin 700 megatavun vastaavia. Ostin sitten kymmenen kappaletta tilavampia levyjä.

Kotona ensimmäisellä polttokerralla huomasin CD-aseman yskähtelevän, kun yritin sillä levyä kirjoittaa. Useiden CD-suhinoiden jälkeen poltto-ohjelma ilmoitti, ettei se pysty kirjoittamaan levylle. Kokeilin toista aihiota, sama juttu.

Kaamea totuus alkoi valjeta: CD-asemani ei tue 700 megatavun CD-R-levyjä. Ja ihmekös tuo, 80 minuutin änkeminen standardille CD-levylle rikkoo melkein fysiikan lakeja. Niin tiuhaan CD:n spiraalimaisen uran joutuu laittamaan. Jälkikäteen ajateltuna vain todella kehittyneet asemat pystyvät 80-minuuttisia levyjä kirjoittamaan.

Mutta eihän hätä ole kummoinen, ainahan voi ostella 74-minuuttisia aihioita. Mutta niin kuin olettaa voisi, nämä kävivät yhä harvinaisemmiksi ja harvinaisemmiksi. Eräänä päivänä ei niin kauan sitten, niitä en enää mistään löytänyt.

Toisin sanoen, vain noin kuusi vuotta vanha asemani on käyttökelvoton vaikka se on teknisesti täysin moitteeton. Pystyyhän sillä edelleen CD-levyjä lukemaan, mutta se on laiha lohtu se. Nyt kiintolevyni alkaa olla täysi, eikä ole mahdollisuutta sitä ulkoiselle medialle tyhjentää. Jos olisin aseman ostotilanteessa malttanut odottaa muutaman vuoden, olisivat uudempia 700 megatavun levyjä kirjoittavat asemat luultavasti tulleet, enkä olisi nyt tällaisessa tilanteessa.

Joten lapsukaiset: älkää hankkiko pioneeritekniikkaa.