Äänikirjat

Tietotekniikka, tiistaina 29.3.2005,

Musta Porsche seisoo Monacon pääkadun ruuhkassa legendaarisen GP:n lähtösuoralla. Avoauton soittimessa jumputtavat Irwin Goodmanin Parhaat. Euroopan ehkä trendikkäimmät ihmiset kummastelevat ryysyrantaa ja Las Palmasia, mutta eivät auton kuljettajaa; hänet on helppo tunnistaa.

Keijo Leppänen: Mika Häkkinen — Mestarin paluu, Otava 2005

Tekniikan Maailman kestotilaajat saivat näköjään näytelevyn Mika Häkkisen elämäkerrasta Mestarin paluu. Levy sisältää noin 45 minuutin mittaisen otteen valikoidusti eri puolilta äänikirjaa. Kaupasta saadun äänikirjan kesto on 6 tuntia ja 20 minuuttia ja se vie kuusi CD-levyä. Arvanette mitä aion sanoa kohtapuolin.

Teknistä arviointia

Varsinkin amerikkalaiset ovat mieltyneet näihin äänikirjoihin, koska ne eivät vaadi lukutaitoa. Niitä on sitten mukava kuunnella, kun peltilehmä seisoo staussa. Suomeen äänitteet eivät ole kunnolla vielä saapuneet, mutta kustantajat niitä kuitenkin kovasti tänne puuhaavat. Taitavat euronmerkit välkkyä silmissä.

Äänikirjat ovat jonkin verran kalliimpia kovakantisiin paperikirjoihin verrattuna. Pääsyinä tähän lienevät alhaisempi kysyntä ja useiden CD-levyjen painatuskustannukset. Niin, äänikirjat olisivat juuri oikea sovellus DVD Audion kaltaiselle medialle (tai SA-levylle). Jarruna on luullakseni huono laitteistotuki.

Mestarin paluun kaltaisia teoksia kuunnellaan lähestulkoon varmasti autossa. Ja kun autojen CD-soittimet tunnistavat huonosti MP3-levyjäkin, miksi ne tunnistaisivat DVD-levyjä? DVD Audiosta puhumattakaan. Silti kuuden CD-levyn vaihtoruletti ei välttämättä houkuta. Pelkkä levykotelokin vie jo liikaa tilaa.

Kulttuurillista arviointia

Ihan toinen asia on äänikirjojen kulttuurillinen arvo. Perinteisesti niitä on pidetty vähän nynnyjen leluina, eikä niiden kanssa ole asiaa kirjafanaatikoiden hiekkalaatikolle. Kirjallinen teksti kuulostaa minunkin korvaani ylellisemmältä, ja kirja ansaitsee paikkansa paraatipaikalta, siinä Raamatun ja Matti Nykäsen elämäkerran välistä. Ansaitusti.

Tosifanit voivat tosin pettyä Mestarin paluuseen, sillä levyllä ei ääntele Mika itse vaan kirjan kirjoittaja. Kuuleman perusteella voi kirjailijan diktaation olettaa olevan parempi.