Mediankulutuksesta

Internet, lauantaina 16.4.2005,

Käytäviin vakioaiheisiin kuuluu keskustelu sanomalehtien laskevista levikeistä ja varsinkin nuorten haluttomuudesta lukea niitä. Mediaviikon mukaan sanomalehdet katsovat 0,2 prosenttia nousseiden levikkien merkitsevän voittoa, mutta kriitikot vain torjuntavoittoa. Huomautettakoon tässä välissä, että Levikintarkistus mittaa vain lehtien laskennallista levikkiä, joten mukaan lasketaan tietenkin myös vapaa-kappaleet ja alennetulla hinnalla myytävät lehdykät.

Ulkomailla puolestaan on ihmisiä jotka uskovat, että huolimatta alentuneestä myynnistä, ei suurilla tekijöillä ole hätää. Cnetin kolumnisti Molly Wood on sitä mieltä, etteivät suuret tekijät ole mihinkään häviämässä.

Itsekin kallistuisin vähän kummankin puolelle, molemmissa on ideansa. Sanomalehtiä julkaisevat kustantajat eivät nimittäin myy paperia tai lehtiä vaan sisältöä. Niille on aivan yhdentekevää mitä kautta ne sisältönsä saavat kuluttajien ulottuville, kunhan se näin vain onnistuu. Siten nykyinen sormia sotkeva sanomalehtipaperi ei ole itseisarvo. Sanotaanko, että 50 vuoden kuluttua kun sähköinen paperi on jossain muodossa saatu kaikkien ulottuville, ovat samat isot pelurit täällä edelleen. Nyt vain myymässä bittejä.

Voi tietenkin käydä niin, että tämä nykyinen suuri peluri panostaa liikaa liian kauan perinteiseen toimintamalliin ja putoaa kelkasta. Ehkä jättää internetin huomiotta (Microsoft) tai simpukkapuhelimet omaan arvoonsa (Nokia), mutta ei peli ole tämänkään jälkeen vielä ohitse. Riittävän suuri yritys pystyy pelkällä massallaan kuromaan tekniikkakuilun umpeen. Muutetaan vain strategian suuntausta ja jo ollaan oikealla polulla.

Liittyen: Internet ja aikakauslehdet ovatkin toistensa tukimedioita.