Luettua: Mistä tyyli?

Yleinen, torstaina 21.7.2005,

En tiedä oletteko huomanneet, mutta minua on aina kiehtonut miehen tyyli. Siksi seuraan miehiseen elämäntyyliin liittyviä asioita siinä määrin kuin niitä mediassa käsitellään. Yhtenä osa-alueena lueskelen erilaisia tyylikkyyteen opastavia kirjoja ja paremman puutteessa kirjoittelen niistä tänne.

Sain äskettäin luettua Jorma Mellerin toimittaman ja Bror Bäckströmin henkilöimän kirjan Mistä tyyli? — Bror Bäckström ja miehen elämää (WSOY 2004). Siinä parturimestari Bäckström kertoo mielipiteitään miehen tyylistä sekä yleisemmin miehen elämän ympärillä pyörivistä asioista. Veikkaisin, että toimittanut henkilö on tehnyt enimmän kirjoitusurakan ja päähenkilö taas kertonut mistä kirjoitetaan. Itse teksti on varsin sujuvasanaisesti kynäilty.

Sisältö

Sisältö on jaettu suurin piirtein kahtia tyylikkyyden ja elämäntyylin kesken. Ensimmäisenä oleva osio sisältää lyhyesti miehen pukeutumiseen liittyvät osa-alueet sekä yleisemmin tyyliin liittyvät tekijät: vaatteet, kengät, hiukset, hygienia, …

Toisessa osiossa astutaan jo hieman aiheen ulkopuolelle. Osio käsittelee jälleen lyhyesti kerrottuna miehen elämän ympärillä pyörivät asiat niin kuin Bäckströmin on ne mielessään järkeillyt. Sisältöä löytyy huomaavaisuudesta, ravintolakäyttäytymisestä, isyydestä, harrastuksista ja ruuanlaitosta.

No niin, tyylioppaana kirjaa tuskin kannattaa hankkia. Ainoastaan alkupuoli käsittelee tätä aluetta, loppupuoli on enemmänkin mielipiteitä eri asioista. Periaatteessa minäkin voisin tällaisen teoksen kirjoittaa, omalla äänenpainollani tosin. Kertoilisin vain kustakin aiheesta sen mitä mieltä siitä olisin.

Tyylistä

Enemmän tyylioppaita lukeneet eivät siis tästä kovin paljon irti saa. Samojen asioiden toistelua on havaittavissa, hieman eri osia painotellen. Osa alussa esitellyistä tyyliteeseistä on ainakin minusta hieman kyseenalaisia. Esimerkiksi kylmän ajan päähineeksi Bäckström kelpuuttaa vain turkislakin ja huopahatun. Pipot ja myssyt kuuluvat hänen mukaansa vain laduille ja lenkkipoluille. Kaupunkipäähine ja vapaanajan päähine ovat kuulemma eri käyttötarkoituksia varten.

Löytyy teoksesta uuttakin; tämä on ensimmäinen kirja, jossa frakin solmukkeen solmiminen on kuvailtu kolmella tavalla — ja niistä jokaisesta saa peräti selvän. Varsin kuriositeettinen taito, mutta mukava tietää. Solmio opetetaan kahdella tavalla, ranskalaisella ja englantilaisella. Yleensä nämä ovat toisin päin.

Elämästä

Loppupuolen elämänopasosion lukeminen ei paljon anna, mutta välitarinoiksi laitetut kertomukset jaksavat pitää mielenkiintoa yllä. Bäckström on uransa aikana tavannut paljon julkisuuden henkilöitä ja pitävät huolta heidän hiuskuontaloistaan. Hän esimerkiksi trimmasi Seppo Fräntin ja Risto Vahasen parrat televisiolamppujen loisteessa herrojen palattua Filippiinien lomaltaan.

Sivukertomuksien anekdoottien takia loppuosakin kannattaakin lukea. Esimerkiksi pitkäaikaisesta puhemies K.–A. Fagerholmista on tarjolla tällainen tarina (oli muuten parturi alkujaan):

Erikoinen piirre Fagerholmissa oli […] hänen roolinsa taiteen hankkijana Suomen Alkoholiliikkeen kokoelmiin. Siihen hänellä yhtiön pääjohtajana oli luonnollisesti täysi oikeus.

Alkossa oli sellainen tapa, että taiteilija sai tuoda töitään yhtiön päärakennuksen käytävälle seinää vasten nojaamaan [tarkasteltavaksi]. Kerran näin pääsi tekemään myös muuan niin sanottu toritaiteilija. […] Fagerholm lähti tarkastelemaan esillä olevia töitä ja meni jossakin määrin mietteliääksi. Det är bara skit, pääjohtaja totesi sihteerilleen ja meni takaisin huoneeseensa. Se asia jäi sitten siihen.

Suositus

Lainaa kirjastosta. Teosta on olemassa monta kappaletta Etelä-Suomen kirjastojärjestelmässä. Ostamalla teosta saa ainakin Akateemisen ja kustantajan kautta.

Ei varsinaisesti oppikirja-ainesta, mutta käy hyvin kevyestä kesälukemisesta.