Kellon paristoa vaihtamassa

Yleinen, keskiviikkona 27.7.2005,

Rannekellon pariston vaihtaminen on nykyään aikamoista taiteilua. Toista se oli ennen, täytyi vain marssia lähimpään kelloliikkeeseen sisään. Viisi minuuttia odotusta, 20 markkaa köyhempänä ja tyytyväisenä ulos. Silloin ilmatkin olivat paremmat. Kesällä ei satanut vettä eikä talvella tullut räntää. Nykyään saa molempia, vuodenajasta riippumatta.

Paristonvaihto-operaatiosta olen viisastunut usemman tosiasian verran. Helsingin ydinkeskustassa on kuulemma vain muutama paikka, missä paristo vaihdetaan odottaessa. Muissa paikoissa saa varautua vähintään useamman tunnin odotukseen ellei peräti seuraavaan päivään asti. Kukkarokin köyhtyy 10 euron verran.

20 markkaa ja 10 euroa.

Aloitin operaationi kävelemällä lähimpään kelloliikkeeseen. Siellä avulias neitonen kertoi yllä mainitut faktat. Oli peräti niin kiinnostunut kelloni hyvinvoinnista, että kertoi Stockmannilla muutaman korttelin päässä olevan paristonvaihtopisteen, jossa energianlähde vaihdettaisiin minuuteissa.

Sinne siis.

Jonoa oli muutaman ihmisen verran, mutta ei kohtuuttomasti. Odotuksen jälkeen ihan oikea kelloseppä (nimikyltin mukaan) otti aikarautani käsittelyyn. Vaihto-operaation jälkeen tuli takaisin suru-uutinen mukanaan; kelloni ei ollut lähtenytkään käyntiin pariston vaihdon jälkeen. Ei osannut sanoa mikä mahtaisi olla vikana. Kertoi tosin, että kellon saattoi jättää huoltoarvioitavaksi, mutta keskimääräinen huollon hinta on hyvällä lykyllä alle 100 euroa, huonommalla yli.

Toisin sanoen noin puolet kelloni markkina-arvosta. En tehnyt hätiköityä päätöstä vaan otin kellon mukaan sellaisenaan. Kelloseppänainen ei onneksi laskuttanut työstä eikä paristokontaktista. Varsin ystävällistä häneltä.

Harmillista silti.

Ajannäyttäjäni koristearvo on ennallaan, painoa rahtusen verran vähemmän, hyötyarvoa ei juuri minkään vertaa. Mitäs nyt?