Suomeksi vai englanniksi?

Yleinen, perjantaina 12.8.2005,

Vastikään sattunut englanninkielisen blogini lanseeraus osui hieman kiusalliseen aikaan. Perinteisessä paperialan lehdistössä oli par’aikaa keskusteltu englannin kielen yleistymisestä yliopistojen opetuksessa. Oli pelätty sen rapauttavan suomen asemaa, vievän kansakunnan tähänastisen sivistyksen ja kielen tuhoon.

Huolta oli kannettu niin kouluissa, yliopistoissa kuin Kielitoimistossakin. Kehityksen vääjäämättömän kohtalon osoittamiseksi oli kerrottu kuinka noin puolet yliopistojen maisteriohjelmista on jo englanninkielisiä. Monet opettajistakin. Toisin sanoen tulevaisuudessa suuri yleisö, joka nyt koostuu nuorista, osaa sujuvasti englantia, mutta vain välttävästi suomea.

Mietin vain tämän yhtälön toimivuutta. Kuinka sujuvasti henkilö loppujen lopuksi osaa vahvinta vierasta kieltä, jos oman äidinkielen taidot ovat hataralla pohjalla? Äidinkieli on kuitenkin se perusta, jolle vieraiden kielten kielellinen osaaminen rakennetaan.

Olen vakaasti sitä mieltä, että jos oletetun henkilön oman äidinkielen osaaminen on vain välttävää, on hänellä kivinen tie vieraan kielen oppimisessa. Puhumaan oppii mitä kieltä vain, mutta kirjoittamaan vain harjoitellen. Otetaan nyt englanti esimerkiksi, siitähän tässä debatissa on kyse. Englannin alkeet ovat varsin yksinkertaiset; sen vuoksi niin moni sitä osaa ja se on yksi syy minkä vuoksi se on vakiinnuttanut asemansa maailmankielenä. Sen sijaan kuinka tasokasta tämänlaisen osaamisen käyttö on, voi jokainen rallikuskien, rock-tähtien ja urheilijoiden haastatteluista päätellä.

Mutta kannattaako suomen kielen yleisestä osaamisesta sittenkään kantaa huolta? Onpahan vähemmän kilpailua tulevaisuudessa.