Bada med mig

Media, tiistaina 16.8.2005,

Hufvudstadsbladet lähestyy minua toistamiseen erikoistarjouksella. Luvassa olisi taas kuukauden lehdet kymmenellä eurolla. Ehei, det är inte så lätt, älkää uskoko että lankeaisin uudestaan samaan. Ensimmäisellä kerralla heittäydyin kielikylpyyn ankan kanssa uskoen kaikkivoipuuteen ja kangistuneen kielen virkoamiseen.

Tällä kertaa niin ei käy. Edelliset lehdet ovat vielä kaikki tallessa. Miksi? Koska säilön kaiken. Niissä riittää materiaalia, kun muistelon kaipuu käy liian vetovoimaiseksi. Kaikki oli paremmin silloin ennen, kun sanomalehdetkin ilmestyivät ruotsiksi.

Hufvudstadsbladet’n uudistunut ulkoasu näyttää kyllä ihan helt kivalta. Toimituksen viisaat päät päättivät maaliskuussa 2004, että någonting måste göras. Tuloksena broadsheet vaihtui tabloidiksi — ja graafikot kiittivät. Erottuvuus joukossa kyllä heikkeni. Nykyinen Hufvudstadsbladet ja Taloussanomat ovat kuin kaksi marjaa; molemmissa on huomiovärinä oranssi ja taitostakin löytyy yhteneväisyyksiä Kaarle Kustaalle jaettavaksi asti.

Tabloid-koko kyllä mahdollistaa lehden lukemisen muuallakin kuin keittiön pöydällä. Esimerkiksi työmatkalla raitiotievaunussa, tai bussissa tuulipukukansan seassa. En oikein tiedä onko Hufvudstadsbladet sittenkään sellainen lehti, jota sitä kehtaa lukea julkisella paikalla. Pian käy niin, että Jakomäen kundit stailaavat uuteen uskoon.

Ja tyypillinen Hufvudstadsbladet’n lukija on kuulemma kielitaitoinen, sosiaalinen, utelias, hyvin koulutettu ja kokeilee mielellään uusia asioita. Tällaisia ihmisiä eivät ole suomenkieliset. Nämä kuvaukset pohjautuvat kyllä olemassa olevaan lukijakuntaan, ruotsinkielisiin.

Mutta miksi toimitus silti haalii uusia lukijoita? Lehden mukaan joka kolmas uusi tilaaja on suomenkielinen. Eivätkö he tiedä, että laatulehden imago kestää junttien kosiskelun vain tiettyyn pisteeseen saakka? Pelkään pahoin, että lehden bättre folket -imago kärsii suomenkielisten mukaantulosta.

Asiakaspalvelu palvelee näköjään myös suomeksi, ja oikein mielellään. Kun itse aikoinaan tilasin koe-erän, laitoin osoitteeseen suomenkielisen kadunnimen. En jaksanut mennä ulos asti tiirailemaan tienviittoja. Eivät menneet lankaan, olivat korjanneet sen ruotsiksi. Laiska minä.

Ja tiesittekö, että lehdellä on myös oma HBL-shoppen? Löytyy osoitteesta Mannerheimvägen 18, neljäs kerros. Sieltä voi tilata vaikka ikioman HBL-mukin. Tässä vaiheessa taitavat työtoveritkin jo tulla mukaan stailaamaan.