Hyppää sisältöön, linkkilistaan.
Arkisto › Elokuu 2005 › 20. päivä
Perjantain Helsingin Sanomat uutisoi, että Yleisradio on yhdessä Näkövammaisten keskusliiton kanssa kehittänyt maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen digitaalisen televisiolähetyksen äänitekstityksen (linkistä kiitos). Teknologian on toimittanut Bitlips.
Tämä on niitä keksintöjä, jotka näin jälkikäteen tarkasteltuna vain odottivat tulemistaan, mutta joita ei silti kohderyhmän ulkopuolinen ymmärtänyt ajatella. Jos kerta oikeaoppisessa digitelevisiolähetyksessä tekstitys lähetetään erillisenä, miksei sitä voisi käsitellä myös eteenpäin — niin kuin puheeksi.
Syntetisoitu puhe on ollut ymmärrettävää jo pitkään. Jos hieman laskee rimaa, oli se sitä jo 1980-luvulla. Tällöin keinopuhetta vaivannut robottimaisuus on nykyisin jo häviämässä taka-alalle. Suomi luontuu erityisen hyvin koneen toistettavaksi. Tavujen ääntämisen säännönmukaisuus auttaa ja vähentää kiinteästi koodattavien äänteiden määrää. Pikaisella ajatusleikillä myös japani olisi samanlainen. Mutta jos resursseja ja intressiä on asiaan panostaa, ei mikään muukaan kieli ole mahdottomuus. Englanti esimerkiksi, siihen on kaupallista kiinnostusta sen verran, että se on varmasti jo moneen kertaan toteutettu.
Eläytymisestä on keinotekoisen puheen toistossa Helsingin Sanomien uutisen mukaan vain haittaa, sillä eläytyminen häiritsee lukemiseen keskittymistä. Uutisessa on tehty analogia kirjoitettuun tekstiin; jos siinä tunnetiloja merkittäisiin kursivoiduin ja lihavoiduin kohdin, hienostuneempikin lukija hermostuisi.
Tämä romuttaa taas kouluaikaiset neuvot eläytymisestä ääneen lukemisessa kokonaan. Minä olin oikeassa, tasapaksu aksentti on paras.
Keinotoistossa joudutaan kuitenkin mielenkiintoisesti samaan tilanteeseen kuin internetissä; kone alkaa takerrella vierasperäisten nimien kohdalla. Eihän se osaa tunnistaa niitä suomesta poikkeaviksi. Yksi ratkaisu olisi sanakohtainen kielitarkistus, mutta kaikki tietänevät sen ongelmat. Jos se ei toimi tekstinkäsittelyohjelmissa, miksi se toimisi muuallakaan.
Toinen ratkaisu olisi merkitä suomesta poikkeavat sanat erityismerkinnällä. Missähän olen tämän kuullut ennen? Ai niin, HTML-merkintäkielessä. Tekstitykseenkin tarvittaisiin lang-attribuutti.
Meille digitaalisovitinvammaisille on Bitlipsin sivuilla flash-sovelma, jonka avulla voi kuunnella miltä äänitekstitys kuulostaa.
Copyright © 2004–2005 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.