Menneet materiaalit

Yleinen, sunnuntaina 21.8.2005,

Eilen tuli muistutus siitä, miksen yleensä juo viiniä. Kun kostuneet sormet pyyhkii paidan helmaan, näkyvät purppuranpunaiset tahrat valkoisella pohjakankaalla aika selvästi. Kun lisäksi vielä tyrkkää huonosti tasapainoilevan jalallisen lasin tuolilta alas, se hajoaa. Tänä aamuna havaitsin lisäksi, että raskaat lasinsirpaleet imeytyvät huonosti imuriin.

Niin, miksi edelleen käytetään perinteisiä materiaaleja käyttötavaroissa vaikka niihin liittyy niin paljon haittapuolia? Lasia juomalaseissa, elohopeaa lämpömittareissa, lyijyä hauleissa.

Nämä ovat korvautuneet monin paikoin kätevimmiksi aineiksi. Juomat juodaan päiväkodeissa muovisista mukeista, armeijassa metallisista. Lämpö mitataan digitaalisella mittarilla ja hauleja ammutaan teräksisinä.

Kai vanhojen aineiden käyttöä puoltaa perinteiden kunnioitus, tavat ja tottumukset, ja löytyy niistä hyviäkin puolia. Niiden takia ne on käyttöön aikoinaan otettu. Lasi kestää hyvin naarmuuntumista, elohopea käyttäytyy ennustettavasti lasiputkessa ja lyijy pehmeänä metallina ei hajoita sahojen teriä, on halpaakin.

Nämä muistiin itselle käytännön huomioina.