Blogien löytymisen vaikeus

Internet, sunnuntaina 18.9.2005,

Kun minä olin nuori blogilukija silloin vuonna 2003, seurasin innokkaasti Päivän pamausta ja etenkin listan loppuun ilmestyviä uusia blogeja. Uusilla ilmestyksillä oli tapana ilmestyä listan jatkoksi kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin jos oikein muistan. Silloin olivat ajat hyvät, uusia tulokkaita tuli kymmenisen viikossa. Jos ehkä kaksikymmentäkin. Hallittavasti kuitenkin.

Vähitellen kehitys alkoi näyttää siltä, että listaan ilmestyi yhä enemmän blogspot.com-päätteisiä blogeja, joista jotkut jopa vihastuivat. Minä yritin vain leijuttaa hiiren osoittimen niiden päältä pois ja etsiä listaan jäljelle jääneistä mahdollisia suosikkeja.

Oman blogin pystyttämisen jälkeen vuoden 2004 puolivälin tienoilla, uusien lukututtavuuksien solmiminen jäi yhä useammin väliin. Blogien määräkin jatkoi rivakkaa kasvuaan. Vakiolukemiseni vastasivat usein päivän lehteä; sitä seurasi kun se silmieni eteen tuli. Uutta ja raikasta ei jaksanut enää etsiä — ei ainakaan niin usein kuin ennen.

Vuoden 2005 alussa tavat ja tottumukset kulkivat jo vankasti yhdensuuntaisilla kiskoilla. Tavat vasemmalla metallipalkilla, tottumukset oikealla. Uutuuksien tuoksuttelu oli todellakin jäänyt ratapihalle. Uusia tuttavuuksia havaitsi enää muiden linkkaamien perusteella.

Nykytilanne

Niin, kehitys on johtanut siihen, ettei jaksa enää vaivata itseään. Blogien perustamisen suosio kuitenkin kiihtyy koko ajan. Nyt siellä ovat myös sanomalehtien edustajat. Päivän pamaus on vaihtunut Blogilistaksi ja listattujen blogienkin määrä lähentelee jo kolmea tuhatta.

Tuohon joukkoon mahtuu varmasti monta helmeä ja simpukkaa, mutta miten ne löytää? Tulokkaiden listaa katselemalla havaitsisi varmaan muutaman, mutta Blogilistalla ei enää näe blogien osoitteita suoraan, klikkaamatta. Luonnollinen karsinta ei siis toimi. Vanha ja väsynyt ei sellaista jaksaisikaan.

Blogeilla on edessä samat ongelmat kuin suoramarkkinoinnilla ja sähköpostilla: massasta erottuminen. Vielä vuoden 2004 alussa julkaisukynnyksen läpäiseminen omalla blogilla oli verraten helppoa, itsekin siinä onnistuin. Nykyään vaaditaan jo hyvää onnea.

Linkkaa ja viittaa

Miten tällaisessa tilanteessa sitten löytää ne uudet ja kiinnostavat kirjoitukset? Kahdella tavalla: linkkaamalla ja viittaamalla.

Uuden kiinnostavan tuttavuuden tullessa vastaan, linkki sinne lyhyen selityksen kera auttaa asiassa. Muut voivat sitten muodostaa oman mielipiteensä blogin annista. Siitä eteenpäin ei voi auttaa. Blogin on toimittava omillaan.

Viittaustilasto toimii samaten. Huomaan melko varmasti, jos tilastoihini ilmestyy uusi nollaan päättyvä merkkijono, uusi blogi. Käyn katsomassa ja teen johtopäätökseni. Sitten siirryn eteenpäin tai edelliseen kappaleeseen. Tässä mielessä suosikkiblogit blogroll-listassa ovat vähän tunnetuilla tulokkailla huomattavasti tärkeämpiä kuin tunnetuimmilla.

Blogin lanseeraus ja ilmestyminen uusien listalle oli ennen tuhannen taalan paikka. Enää se ei sellaista ole, linkki ja viittaus on. Toisin sanoen, kun viittaus selaimessa kilahtaa, blogi listalle vilahtaa. Hieman kärjistäen tietenkin.