Hyppää sisältöön.
Arkisto › Lokakuu 2005 › 27. päivä
Kumman mieluummin valitsisit: lottovoiton vai suomalaisuuden? Useimpien kohdalla arvonta on jo ohitse, kortit kädessä. Netissä kiersi muutama päivä sitten kuva, jossa vasemmalla puolella oli loskaista suomalaista kylänraittia. Räntää tuli, märkää oli. Oikealla taas koskematonta paratiisimaista hiekkarantaa. Hienoa hiekkaa ja auringonpaistetta, palmujakin.
Tällaisena me helposti maailman näemme: mustavalkoisena, ilman sävyjä, hyvän ja pahan välisenä dikotomisena taisteluna. Mieluusti näkisimme itsemme siellä palmujen katveessa, muotidrinkkiä siemaillen, aaltojen leppoisaa rantautumista katsellen. Odotellen lehvistä kudottuun hameeseen verhoillun neidon (tai pojun) ja juomatäydennyksen tuloa. Kuunnellen tropiikin suloa.
Kuin olla loskaisessa Suomessa.
Todellisuutta tämä ei ole. Väliin astuvat harmaan sävyt, realiteetit. Ei se elämä siellä kaukana niin auvoista ole kuin netissä leviävästä, asenteitamme vahvistavasta kuvasta voisi päätellä. Ammutaan kuvitelmat pirstaleiksi. Varautukaa.
Eloonjäämiskysymys nyt ensinnäkin. Harvalla meistä on varaa viettää leppoista elämää palmupuiden juurella, haaveillen turhista. Vaikka siellä olisikin alhaisempi hinnan taso, tarvitaan elämään silti käteistä tai jotain muuta vaihdannan välinettä. Viikon parin mittaisilla lomamatkoilla kaikki tuntuu niin halvalta, mutta loppuelämälle jaksotettuna vähemmän sellaiselta.
Joten töihin siellä joutuisi saadakseen ciabattan syliin, elannon eteen. Ja millainen mahtaa olla kaukomaiden tropiikkien työllisyystilanne? Palkka ainakin olisi elintasoon suhteutettu, liian vähän, työttömyyskorvaus olematon.
Ajatus patterittomasta asunnosta, vaikka bungalowista, kuulostaa erinomaiselta toki. Miten vaan mahtaa olla asian laita, kun huomaa ettei sähkönjakelu maita ja juoksevan veden sekä sisävessan puute olla aika suuri haita. Taitaisi generaattori pöristä siellä paalutusten juurella, päivä toisensa perään. Ei kovin sievää eikä ympäristöystävällistäkään.
Useimmat meistä eivät osaa arvostaa neljää vuodenaikaa, Vivaldin tapaan, jollaiset meille pohjoisen asukeille on suotu. Vuodenaikojen vaihtelu on aika mukavaa, kun sitä tarkemmin ajattelee. Aina ei ole syksy niin kuin kuvassa. Seuraavaksi sieltä tulee talvi eikä siitä ole kuin poronloikka kevääseen, toivon ja kiiman aikaan. Kesän ja talven välinen suuri lämpötilaero tuntuu kylmällä hetkellä kovin ikävältä, mutta se on sitä myös eläimille. Täällä viihtyvä fauna joutuu joko muuttamaan talveksi pois tai sopeutumaan ankariin olosuhteisiin.
Entä ne tropiikin eläimet sitten? Jokainen luonto-ohjelmia katsellut tietää millaista eliöstöä sieltä löytyy. Tasaisen lämmin ilmasto antaa helpon elinympäristön, missä voikin kehitellä darwinististen oppien mukaan turkin ja rasvakerroksen sijaan muita ominaisuuksia. Kuten myrkkyjä vaikka. Suomen myrkyllisin eläin lienee kyykäärme, joka on paitsi harvinainen mutta myös harmiton tappokykyyn suhteutettuna. Sademetsien kätköistä löytyy niiden tavallisten käärmeiden lisäksi skorpioneja, sammakoita ja ties mitä. Siinä illan pimetessä ininää kuunnellessa miettii kerran jos toisenkin tuliko sääskiverkko vedettyä tiukalle vai herätäänkö seuralainen elimistössä.
Siellä missä on lämmintä ja suuremmat viihtyvät, tekevät niin myös alkueläimet: bakteerit, loiset, virukset ja toiset. Malaria, keltakuume, etsi lisää netistä. Monet parannettavissa hyvinkin, mutta ikäviä seuralaisia silti.
Sillä mitä tehdä kun otsaa kuumottaa ja horkkaa pukkaa? Mennä sairaalaan tietysti, umpinaisen sademetsän lävitse, parisataa kilometriä tuohon suuntaan. Vai oliko se tuonne? Ja sairaala itse, varmasti täyttää kaikki länsimaalaisen tarpeet. Laitoshan tuottaa voittoa, jos potilaita kuolee vähemmän kuin väkeä lappaa sisään.
Jos sairastumisesta sattumalta selviäisi, näännyttää painostava helle viimeisenkin. Suomalainen ei yksinkertaisesti ole sopeutunut yli 30 asteen päivälämpötiloihin. Tämän voi varmentaa katsomalla televisiosta Robinson-seikkailua. Elämää voi tosin harjoittaa ilmastoidusta hotellista käsin, mutta tällöin palataan taas ensimmäiseen, elintason käsitteeseen.
Ja jos jonkun mielestä drinkkien siemailu ja lonkan veto kuulostaa hyvältä vielä tässäkin vaiheessa, pitäisi passittaa mielisairaalaan. Joutilaisuuden kerrotaan tuhoavan aivosoluja nopeamman kuin lukion lyhyt matematiikka.
Ei ehkä ole lottovoitto syntyä Suomeen, mutta onko se sellaista muuallakaan?
Copyright © 2004–2005 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.