Asiakkaat ja tuotteet eivät kohtaa

Yleinen, sunnuntaina 27.11.2005,

Maailma oli ennen paljon yksinkertaisempi paikka. Kuluttajalle tarjottava valinnanvara on ennen teollista vallankumousta monin verroin käsiteltävämpi. Nyrkkisääntönä sanoen, kaikki mitä valmistettiin meni myös kaupaksi. Ja mitä ei valmistettu, ei tarvittu.

Nykyään on tilanne muuttunut. Tuottajalla on selvä ongelma: ihmiset eivät osta tai käytä tarjottuja tuotteita ja palveluja riittävissä määrin. Varastot täyttyvät ellei koneita käytä puolikäynnillä. Asian jouduttamiseksi ovat tuottajat jo pitkään turvautuneet markkinointiin. Ja tätä tarvitaan, sillä monasti asiakas ja tuote ovat liian etäällä toisistaan. Näkisin tässä kaksi kohtaamattomuuden muotoa: asiakas ei tiedä tuotteesta eikä osaa sitä haluta ja asiakas tietää tuotteesta, muttei tiedä mistä sitä saisi.

Asiakas ei tiedä tuotteesta

Tyypillisesti on olemassa paljon asioita, joita ei osaa kaivata jos ei niistä tiedä. Tuskin kansa silloin entisaikaan pärevalojen kalvakkaassa valossa ommellessaan, pienissä metsän keskellä olevissa tuvissaan osasi haluta sähkövaloa vaikka siitä todistettavasti olisi ollut hyötyä. Tietenkin heillä oli tarve nähdä myös auringonlaskun jälkeen, mutteivät he osanneet yksilöidä sitä näin. Jos heiltä olisi kysynyt mitä he haluaisivat, ei sähkövalo olisi ollut listalla ollenkaan. Jos heille olisi taas antanut katkaisimen, josta kääntämällä koko huone olisi kylpenyt valossa, tietäisivät he heti kuinka haluttavasta asiasta olisi ollut kyse.

Sanomalehti kertoi viikon löydöstään, polttomaalatuista avaimista, joita tarjoaa ainakin Kluuvin suutari. Jos minulta olisi joku kysynyt tarvitsisinko jotain erityistä, en olisi taatusti tällaista maininnut. Nyt asiasta tietäen, ajattelisin toisin. Kohtalaisen turha tuote kylläkin vaikka sille käyttökohteita löytyy. Mutta se haluttavuus, se erilaisuus tekee tästäkin mielenkiintoisen.

Asiakas ei tiedä mistä tuotetta saisi

Toinen kohtaamattomuus on ensimmäisen vastakohta. Tietoa löytyy asiakaspäästä, muttei tietoa saatavuudesta. Asiakas etsii ja etsii, muttei löydä mitään. Tällöin vika on markkinoinnissa; melkein mitä tahansa saa myydyksi jos sitä osaa myydä oikein. Esimerkiksi amerikkalainen parranajo on tämän hetken miehelle aikamoinen ylellisyystuote ja aika turhakin, mutta silti jotenkin niin haluttava. Polttomaalattujen avaimien tapaan. Tätäkin voidaan ihonhoidollisilla hyödyillä perustella, mutta kyllä se narsistisuus siellä taustalla sykkii. Vain harva parturi tarjoaa enää tätä entisaikojen kulutustuotetta, eikä ainakaan moni ammattitaidon kanssa. Tässä tapauksessa apu on onneksi siellä missä lähin hakukonekin.

Yhteenveto

Entä sitten, mitä tästä pitäisi oppia? Lyhyesti sanoen kertoisin internetin tarjoavan ennennäkemättömän mahdollisuuden tuotteiden tietojen myyntiin ja sitä pitäisi myös käyttää siihen. Moni markka voisi löytää uuden omistajan netin avulla. Etenkin tietoja saatavuudesta moni metsästää kuumeen lailla. Tiedostamattomaan tarpeeseen ei tosin osaa etsiä lääkettä, mutta tällöinkin internet luo mahdollisuuden markkinointiin. Olisikohan tarvetta markkinointitiedotukselle?