Niinistön menetetyt irtopisteet

Internet, keskiviikkona 21.12.2005,

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö esiintyi ihmisten puheissa moneen otteeseen viime lauantain blogipikkujouluissa. Olihan hän paikalla. Positiiviseen sävyyn esiintyi ainakin niissä, jotka minä kuulin. Pääsi hän myös yhden paparazzon ikuistamaksikin, vaikka hätäisempi voisi kuvan luonteesta johtuen luulla sen olevan vain sattumaa.

Niinistöllä olisi ollut neljän ja puolen euron paikka tutustua mielipidevaikuttajiin. Hän olisi minglannut, kierrellyt ja kaarrellut, turissut S-koodia tunnustavien keskuudessa. Ei siihen loputtomasti olisi täytynyt aikaa käyttää, puoli tuntia ehkä. Bloggaajat olisivat samalla saaneet selville ehdokkaan inhimillisen puolen; sen että Niinistökin on vain ihminen, tavallinen, ei sen kummempi. Ja ettei hänen persoonansa kutistuisi rutistettuun savukeaskiin.

Niinistö aiheutti kuhinaa pelkästään olemalla paikalla. Millainen olisi ollut tohina, jos herra presidenttiehdokas olisi noussut pöydästään ja työntynyt bloggaajien keskuuteen? Tuhina olisi jatkunut vielä seuraavana päivänä.

Niin, mielipidevaikuttajiin. Valtaosa paikallaolijoista kirjoitti tapahtumasta jotain, ja jos tuntuma ehdokkaaseen itseensä olisi ollut syvempi, olisi hän esiintynyt kirjoituksissa useammin. Tietenkin ensin olisi kerrottu ne tärkeämmät asiat kuten terveiset, mutta heti toisena olisi ehdokas tullut.

Sen sijaan hän on päättänyt puhua mikrofoniin Hakaniemen torilla, kansan ryystäessä hernekeittoa taustalla, sopivan etäällä. Kovin yksisuuntaisesti.

Enkä minä tiedä kuinka tärkeistä asioista hän kampanja-avustajansa kanssa keskusteli, lauantai-iltana. Ehkä suurista viivoista, linjoista, joiden avulla päästään toiselle kierrokselle. Hänellä oli mahdollisesti myös kiire, kiire tärkeämpään tilaisuuteen. Mikrofonin äärelle.

Eikä yhdellä blogitapaamisella presidenttiä valita, ei.