Luettua: Hihasta vedettyä

Yleinen, maanantaina 16.1.2006,

Ennen joulua Carson Kressleyn teosta Hihasta vedettyä — Tyyliopas miehelle (Otava, 2005) mainostettiin näkyvästi useammassa mainosjulkaisussa. Kirjan sai muistaakseni reilun parinkymmenen euron hintaan. Naiset tuntevat Kressleyn eräästä televisio-ohjelmasta, mutta itselleni hän on melko tuntematon. Ennakkoluuloja neuvojen suhteen ei ole — homoutta lukuun ottamatta.

Ja homoudesta puheenollen, Kressley käsittelee kirjassaan myös tätä miehet ja vaaleanpunainen paita -debattia. Hänen mielestään heterokin voi pitää sen väristä paitaa. Hän antaa myös ne keinot, joiden avulla voi tunnistaa todelliset homot:

Ei tee sinusta homoa:

Kosteusvoiteen käyttö, tuotteet hiuksissa, manikyyri, kulmakarvojen vahaus

Tekee sinusta homon:

Peruukki, raitojen tekeminen toisille, ranskalainen manikyyri, kulmien nyppiminen silmien avaamiseksi

Lähtökohta

Kressley on päättänyt kirjoittaa käytännönläheisen tyylioppaan miehelle takertumatta liiallisiin yksityiskohtiin. Hän on lähtenyt siitä olettamuksesta, että useimmissa työpaikoissa ei enää ole pelkästään vapaamuotoinen perjantai — on myös vapaamuotoinen maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. Kirja antaakin ohjeita nimenomaan hienostuneempaan vapaa-ajan pukeutumiseen. Mainiota, tällaisia tarvitaan.

Miesten tyylikirjat ovat usein tylsiä, tunkkaisia ja vakavia. […] Ei tarvitse tietää, miten loimen ja kuteen suuntaiset raidat glencheckissä muodostavat raidoituksen. Ei tarvitse tuntea tweedin historiaa. Tarpeen on ainoastaan tietää, mikä näyttää hyvältä päällä[.]

Hän antaa alussa myös neuvon siitä miten miehen kannattaa lähteä metsästämään oikeaa tyyliä:

Älä piittää trendeistä. Ei pitäisi pukeutua mihinkään vain siksi, että se on sillä hetkellä muotia. Sinun on oltava oma itsesi, keksittävä mikä näyttää hyvältä sinun päälläsi ja hyväksyttävä se, vaikka se ei olisikaan muodissa. Ole oma itsesi. Suurin tyylivirhe on yrittää näyttää joltakulta muulta.

Sisällöstä

Näiden neuvojen saattelemana hän käy sitten pukeutumisen osa-alueet lävitse. Oman kappaleen saavat kengät, alusasut, housut, paidat, puvut, ulkovaatteet ja sekalainen pikkutilpehööri. Kirjan kieli mukailee teoksen yleistä linjaa, kevyesti ja kepeästi. Osan matkaa kieli on amerikkalaiseksi julkaisuksi todella rohkeaa: Viiden dollarin varvassandaaleista on enemmän hupia kuin aasialaisesta huorasta — puolta halvemmalla!.

Kirjailija on silti aika suopea ja konservatiivinen neuvojensa suhteen. Olisin odottanut räväkämpää otetta, mutta olen kyllä tyytyväisempi näin. Nyt valtaosaa ohjeista voi ainakin periaatteessa käyttää. Ihan kaikkea ei sentään kannata uskoa: Et todennäköisesti ole keksinyt pukea farkkutakkia bleiserin alle. En ole enkä aio. Farkkutakki on niiiin 1980-lukua.

Monet neuvoista voi imaista ihan sellaisenaan. [V]ärittömät [silmälasin]kehykset ovat samalla tavalla aikansa eläneet kuin lantsarit Jep. Vyöt ovat pakollisia [… niitä] tulisi pitää suunnilleen 90 prosenttia ajasta Aivan niin. Hän antaa myös hyvän ohjenuoran niille, jotka suunnittelevat mieslaukun hankkimista: Älä hanki. Mieslaukut tai miesten pikkulaukut ovat niitä tietokonelaukkua pienempia käsikassakoita, samanlaisia joita naiset kantavat. Tästä on joku muukin kirjoittanut.

Tuomion saavat myös syvään uurrettu, hihaton T-paita — niin kutsuttu wife beater, joita näkee amerikkalaisissa televisiosarjoissa etsivien yllä — sekä käänteelliset housut. Älä myöskään missään oloissa esiinny minun nähteni vapaan-ajan housuissa, joissa on käänteet, tai minä toimitan sinut rautoihin. Helppo yhtyä.

Kressley ylistää kirjassaan kašmiria maasta taivaaseen ja on sitä mieltä, että tuosta langasta kannattaa tehdä villapaitoja, huolimatta monen sadan euron hinnasta. Hän väittää, että eron tavalliseen villaan tuntee. Tjaah, minä säästäisin rahat kyllä muuhun, ehkä toiseen villapaitaan.

Jokaisen kappaleen lopussa on lueteltuna aina väärät ratkaisut, joista lukija voi ottaa onkeensa. Esimerkkejä: Doc Martensit, etumuksesta laskostetut housut, varvassukat, urheiluhousut, lyhythihaiset pukupaidat, silkkikaulaliinat, vyöhön kiinnitetyt matkapuhelimet…

Kritiikkiä

Kaikki Kressleyn neuvot eivät saa tukea-antavaa taustaa. Hän esimerkiksi teilaa yhdistelmän mustat oxford-kengät ja tumman puvun, muttei kerro millaisia kenkiä tumman puvun kanssa sitten voisi käyttää? Derbyjäkö? Liika yliolkaisuus kostautuu toisinaan.

Tätä ei kannata tulkita siten, että teos ei olisi lukemisen arvoinen. Ei suinkaan, sieltä löytyy monta hyödyllistä neuvoa, kunhan vain muistaa suodattaa ne oman järkisuotimen lävitse. Niin kuin mediakriittisen kansalaisen kuuluukin tehdä.

Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään kuin muutama, mitä voi pitää erinomaisena tuloksena suomenkieliselle julkaisulle. Värivalokuvien laatu on sen sijaan aivan liian alhainen. Kressley esittelee vaatekaappinsa sisältöä muutamalla aukeamalla, joissa pystyy näkemään yksittäiset pikselit. Eihän tämä käden etäisyydeltä häiritse, mutta nenä kirjassa kyllä. Taitaa olla vain suomalaisen painoksen ongelma. Muuten kirja on kuvitettu vektoriohjelmalla piirretyillä kuvilla. Alussa ne hieman tökkivät, mutta menettelivät tottumisen myötä. Valokuvista olisi ehkä nähnyt yksityiskohdat paremmin.

Suositus

Lainaa kirjastosta, paitsi jos sait joululahjaksi. Veikkaan halvan hinnan hellyyttäneen yhden jos toisenkin tyttöystävän. Nykyään kirjasta joutuu maksamaan noin 30 euroa. Hakukoneella löytää.

Olen silti sitä mieltä, ettei vaaleanpunainen paita sovi miehelle.