Katastrofi vai uusi mahdollisuus?

Tietotekniikka, maanantaina 15.1.2007,

Oletteko kuulleet sellaista sanontaa, että yhdeksän vahinkolaukausta kymmenestä sattuu lataamattomalla aseella? Tai sellaista, että yhdeksän tietohävikkitapausta kymmenestä johtuu käyttäjän omasta virheestä?

Ansiokseni on sanottava, että olen rauhallinen ihminen. Vähemmän rauhallisena olisin jo heittänyt näppäimistön seinään. Johdottomana se olisi hyvin sinne lentänytkin. Harvoin panikoin minkään asian suhteen. Harkitsen ensin tilanteen jälkeen mitä tapahtui ja mitä tuli tehtyä. Vasta tämän jälkeen alan miettiä mahdollisia toimia.

Olin juuri saanut lähes valmiiksi yhden julkaisun. Kello oli siinä 22.30 eilen illalla, ja ajattelin lopettaa työt siltä päivältä siihen. Ennen tietokoneen sammuttamista tuhosin muutamia testimielessä luotuja PDF-tiedostoja, joita en enää tarvinnut. Jätin jäljelle vain yhden, sen viimeisimmän ja täydellisimmän.

Tämän jälkeen päivitin näkymän F5-näppäimellä, jotta saisin nimetyt tiedostot oikeaan järjestykseen ja jotta pystyisin luomaan yleissilmäyksen hakemiston tiedostoihin. Siellä loppupäässä, kirjaimen v kohdalla näkyi vain yksi noin kuudenkymmenen megatavun tiedosto. Tunsin oloni hieman epämukavaksi. Siellä olisi pitänyt näkyä kaksi. Taitto-ohjelman tiedosto ja tuo edellä mainittu PDF.

Päivitin näkymän uudestaan ja katsoin varmuuden vuoksi myös vierekkäisistä hakemistoista, joihin tiedostot silloin tällöin erehtyvät. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua asia oli varma: olin tuhonnut taitto-ohjelman tiedoston. Tuosta tiedostosta olin luonut muun muassa tämän kannen:

Mutta kuten sanoin, en panikoi helpolla. Jos olisin heikkoluonteisempi, läiskäisisin jäljellejääneeseen viittä vaille valmiiseen PDF-tiedostoon ensimmäiselle sivulle selittävän Post It™ -lapun ja laittaisisin julkaisun jakoon. Mutta ei, en ole luovuttaja, aion taittaa julkaisun uudelleen. Se on jo kaksi viikkoa myöhässä, joten ei viikko lisää enää sitä huonommaksi tee. Kaikki kuvat ovat edelleen tallella ja tekstin voin kopioida PDF:stä, kuten myös katsoa mallia taittoon, joten niin sanottu luova työ on aika vähissä. Enköhän minä tuolla asenteella saa raakaversion vielä täksi illaksi. Loppu on vain yksityiskohtien hiomista, sen loppuviikon täyttämistä. Niin helppoa se on.

Muistakaa silti ottaa varmuuskopioita, lapsukaiset.