Luettua: Olivia

Media, sunnuntaina 25.2.2007,

Sain viimeinkin selattua lävitse Bonnierin paljonpuhutun Olivia-lehden. Lehdistötiedotteen mukaan lehti on suunnattu henkisesti 30-vuotiaalle työssäkäyvälle, joka on kiinnostunut syvällisesti pinnallisista asioista ja pinnallisesti syvistä asioista. Hän on myös innostunut lehdestä, joka tähtää johtavaksi pukeutumisen ja tyylin julkaisuksi. Siis minulle! Jos vain olisin nainen…

Ensimmäiseen kanteen oli haettu Ulrike hampurilaisesta mallitoimistosta N4models. Ulriken stailasi Anna Komonen, ja meikin sekä hiukset teki Karoliina Kangas. Ulriken minimekko on By Malene Birger, 205 euroa.

Meikkivoiteena käytettiin Matt Touche Balancing Makeupin sävyä 01 Vanilja. Irtopuuteri on Skin Couture, sävy 0 Kosketus. Kulmat muotoiltiin Eyebrow Graphics -kulmakynän sävyllä 2 Harmaanruskea. Luomivärinä toimi Delight Duo 25 Huurteinen aamu. Ripsiväri oli Extra Volume Mascara 1 Musta, ja poskipuna Skin Couture sävy 4 Ihastus. Huulet rajattiin Lip Graphicsin rajauskynällä P1 Metsäruusu, ja huulikiiltona käytettiin Berryfunin sävyä 11 Jää viereen.

Hiukset laitettiin Cutrinin tuotteilla (joopa-joo). Muotoiluvaahtona Chooz Firm Styling Foam, ja tuuheuttajana Chooz Creamy Volumizer. Ulriken hiukset viimeisteltiin Chooz Gripping Hair Spraylla.

Analyyttinen arvostelu

Olivia ilmestyy tänä vuonna kahdeksan kertaa, ja oletettavasti ensi vuonna muutaman kerran enemmän. Irtonumeron hinta on 7,80.

Sheesh! Tuohan on Glorian luokkaa, ja Gloria on sentään tehty Eiran tädeille eikä 3-kymmenvuotiaille ihmisille, joiden koko varallisuus menee vauvanruokiin, -vaatteisiin ja lastenrattaiden tuunaamisen. Sekin vähäinen ylijäämä mitä jää, käytetään asuntolainan lyhentämiseen.

Eikä kestotilaaja paukuttele legginsejään yhtään sen enempi. Kestotilauksena hinta tippuu vain 7,50 euroon. Tilaajaa ei yhtään ilahduta 188 sivua, sillä tunnetusti määrä ei korvaa laatua. Tutustumisnumeron saa irtolehtipisteistä 2,90 eurolla, mikä selittää lehden hyvän alkumenekin. Ensimmäisen tilatun lehden saa hintaan 3,90. Tämän jälkeen lähtee kestotilaus käyntiin ja se maksaa tuon 7,50 per numero. Well, well… ilmeisesti lehden päätoimittajan lausahdus Bonnier aio olla Suomessakaan hyväntekeväisyysbisneksessä tarkoittaa juuri tätä. Saavat tilaajat jonkinmoisen kaulakorun, mutta tilaajana haluaisin mielelläni alennusta tilaushintaan, enkä minulle sopimatonta korua.

Päivitys: Ai niin, siitä sisällöstä.

Sisältö

O’livian julkaisun pontena on se, että nykyisille 30-vuotiaille ei löydy sopivaa lehteä. Me olemme vajonneet niin kutsutusti kahden sukupolven väliin ja joudumme lukemaan lehtiä, jotka on tehty henkisesti ja fyysisesti yli 40-vuotiaille, ja kaikkihan tietävät miten he eroavat meistä naisista. Jos siis olisin nainen.

Katsotaan miten sisältö on rakentunut. Kun kahlaa maailman naistenlehtien tapaan alun monta aukeamaa mainoksia pääsee sisällysluetteloon. Siitä selviää syöty tuotos aika hyvin: täsmennettyä asiaa 30+ -vuotiaille, muotia, tyyliä, kauneutta, hyvää oloa, ruokaa, ihmissuhdehöttöä ja pakollista kulttuuria.

Tätäkö minä haluan? Tai siis nykynainen. Vaikuttaa hieman siltä, että on pyritty tarjoamaan jokaiselle jotakin eikä olla onnistuttu oikein missään. Minun on hyvin vaikea löytää lehdestä kiinnostavia artikkeleita, jotka haluaisin lukea tarkemmin. En onnistuisi vaikka olisin nainen. Ainoastaan kirjoitukset 2000-luvun miehestä, sisustustavarataloitsija Mari Suomalaisesta ja lopun tyylivinkit miellyttävät enemmän. Toisaalta vinkitkin ovat sitä samaa kierrätysmateriaalia, jota näkee muissa lehdissä alinomaa.

Tuntuu kuin edessä olisi lämpimänä höyryävä makaronilaatikko, josta olisi unohdettu mausteet. Kyllähän se koiralle maistuu, mutta länsimainen nainen vaatii sekaan myös makua. Kaikki makaronilaatikkoa syöneet tietävät, että se kaipaa sekaan runsaasti pippuria.

Lehden sivunumerot on ärsyttävästi painettu keskelle sivun alareunaa, mikä tekee oikean sivun löytämisen työlääksi. Kuin sivunumeroiden jättäminen mainossivuista pois ei olisi jo riittävän häiritsevää. Onneksi sivulla 151 Marjutin kauan kateissa ollut — nyt jo löytynyt — kaksoissisar Ulla-Maaria esittelee sentään itseään.

Vaikea julkaisusta on löytää syytä, jonka vuoksi olisin näin korkean hinnan valmis maksamaan. Vaikka olisin nainenkin. Sanon silti ristiriitaisesti, että naisena harkitsisin lehden tilaamista. Kaikesta huolimatta. En tosin täydellä äänenpainon varmuudella, sillä kykyni asettua vastakkaisen sukupuolen asemaan on edelleen horjuva.

Jari Lindholm ja Kalamuki ovat samaa mieltä kanssani. Paitsi ehkä tilaamisesta.