Hyppää sisältöön.
Arkisto › Maaliskuu 2007 › 4. päivä
Alushousujen ostaminen on vaikeaa, todetaan tämä nyt heti alkuun. Yleisimmiten mennään metsään mitoituksessa, sillä alushousuja ei voi palauttaa liikkeeseen ostamisen jälkeen. Tähän on olemassa järkisyyt, mutta eri liikkeiden käytännöt vaihtelevat kuitenkin jonkin verran. Sain kerran hieman suostutella Stockmannin myyjää ottamaan vastaan yhdet liian suuret alushousut vakuuteltuani käsi sydämellä, etten ollut käyttänyt niitä. Mikä oli myös totta. Dressmanissa liian pienet housut otettiin ilomielin vastaan. Kunhan en vain ollut käyttänyt niitä. En ollut, taaskaan.
Periaatteessa haluan tietyntyyppiset alushousut, niin sanotut boxer briefsit. En tiedä miksi niitä kutsutaan suomeksi. Tarkoitus on, että housut istuvat hyvin vyötäröltä, mutta myös lahkeet painautuvat napakasti reiteen kiinni. Tämä on itse asiassa hankala yhtälö. Siinä käy helposti niin, että nuo kaksi määritelmää täyttyvät hyvin, mutta siinä keskivaiheilla tekee tiukkaa. Käytetään varmuuden vuoksi koodikieltä: saker och ting eivät mahdu. Tarkennetaan sen verran, että yleensä ting mahtuu (huokaus), mutta saker tekee jo tiukempaa.
Myös istuvuus takaa on tärkeää. Joko Jumala ei ole onnistunut jalomuotoisen takapuoleni muotoilussa tai sitten vain olen onnistunut hankkimaan suuren joukon peppuvakohousuja.
Uusi termi: Peppuvakohousut. Kun takaata ohuet stringit ovat sellaiset, että ne kuuluvat sinne vakoon, eroavat peppuvakohousut siinä, että ne imeytyvät peppuvakoon halusi sitä tai ei. Jokainen voi kuvitella kuinka luontevasti niitä onnistuu sieltä julkisesti kaivamaan pois.
Lopputulos on kuitenkin sama: onnistuneita alushousuja saa metsästää useasta paikasta. Olen huomannut ensinnäkin, että urheiluosastolta löytyvät ne istuvimmat housut. Ilmeisesti liikkumisen tuoksinassa asioiden (saker) pitäminen paikallaan on ensiarvoisen tärkeää. Toiseksi istuva alushousu melkeinpä vaatii jonkin verran kiristävää elastaania sekaansa. Puhtaasti puuvillaiset peittimet tuppaavat venymään käytön edetessä. Tosin pesulla nekin saa takaisin kuoseihinsa.
Kun kerran löydän ensiluokkaiset alushousut, joita kehtaisi esitellä julkisestikin — sinänsä mahdottomuus — olen aidosti iloinen. Näitä ilonpuuskia koen vain harvoin. Äskettäin niin tapahtui, onnistuin ostamaan juuri haluamani housut, jotka paitsi istuvat vyötäröltä mutta myös puristuvat just’ sopivasti reiteen että myös tuntuvat mukavilta siinä välissä. Siis nämä:
Pidin yksiä päivän verran ja menin heti seuraavana arki-iltana hankkimaan toiset. Ja kolmannet. Kun kerran löydän jotain mieleistä, pidän siitä kiinni. Tämä periaate on ulotettavissa muillekin pukeutumisen osa-alueille. Sitä ei koskaan tiedä löytyykö samaa tuotetta vielä seuraavana kuukautena.
Jostain syystä en näytä alushousut jalassa yhtä hyvältä kuin tuo malli. Johtuu varmaan valaistuksesta, sillä ammattimainen valokuvaaja pystyy loihtimaan sävyjä olemattomista aineksista. Ja Wikipedian kuvassa en ole myöskään minä.
Huu! 700. kirjoitus ja täyttä asiaa.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.