Hyppää sisältöön.

ArkistoMaaliskuu 2007 › 4. päivä

Tietokonearviointia

Tietotekniikka, sunnuntaina 4.3.2007,

Yhtäkkiä näet saman kaikkialla: naisia ja miehiä sylit täynnä, täysin lumoutuneina omastaan. Katselet kateellisena ja tiedät, että moni ongelma ratkeaisi kertalaakista, jos sinulla olisi ikioma. Kun kuume iskee, se paranee yleensä vain yhdellä tavalla: hanki oma sylimikro.

Näin lumoavasti viime joulukuun Sara houkuttelee lukijoitaan tietokoneiden luvattuun maailmaan (korostus minun). Naistenlehdet ovat hyviä asioiden yksinkertaistamisessa. Annetaan niille kattilallinen poutpurria ja ne onnistuvat tuottamaan siitä lautasellisen vähärasvaista tiivistettä. Tämä ei tarkoita, että he ajattelisivat naisten olevan älyltään heikompia kuin miesten. Luulen, että heidän ei vain tarvitse todistella mitään. Miesten (tekniikka)lehdet esimerkiksi tahtovat kertoa tarvittavan monimutkaisemmin kuin on tarpeen.

Katsotaan mennäänkö yksinkertaistamisessa liian pitkälle tutun alueen artikkelin voimin. Sara kertoo yhdessä kainalojutussaan millaisen tietokoneen nykynaisen olisi soveliasta hankkia. Niin kuin tekniikan puolesta. Juttu on oikeastaan kannettavissa, mutta asiat voi yleistää pöytäkoneisiinkin.

  1. Muisti Kirjoitus kertoo, että yksinkertaisiin tarpeisiin riittää 512 megatavua, mutta alle ei kannata mennä.
    Minä sanon: hyvä alku Windows 2000- ja XP-koneisiin. Jos tarpeita on yhtään enempää kannattaa satsata suoraan gigatavuun, paitsi Vistan kanssa kaksikaan ei ole liioittelua. Tietokoneen keskusmuisti on yksi niistä ehdottomista alueista, joissa ei kannata kitsastella. Liian vähäinen muistin määrä aiheuttaa vain kiintolevyn jyrsimistä ja hermojen raastamista. Tingi mieluummin suorittimen nopeudesta kuin muistin määrästä.
  2. Kiintolevy Tietojen varastointiin 100 gigatavua on minimi.
    Minä sanon: samaa. Toimistokäytössä ja kevyessä kotikäytössä riittää. Jos valokuvaa enemmän voi tuo loppua kesken. Videoiden muokkaamisessa taas liian vähän, mutta kuka peruskäyttäjä sitä harrastaa?
  3. Suoritin Kaksiytimiset (taivutetaanko se noin?) auttavat tietokonetta suoriutumaan monista asioista yhtä aikaa — vähän kuin olisi kaksi päätä yhden sijasta (heidän sanojaan).
    Minä sanon: ehdottomasti samaa mieltä. Kun kerran on kokenut kaksiytimellisen suorittimet ilot, ei halua takaisin. Taustalla voi vaikka purkaa paketteja, ladata selaimella tiedostoja ja katsoa samaan aikaan DVD-elokuvaa — samanaikaisesti — ja vielä jää resursseja jäljelle. Riippuen tietenkin suorittimen tehosta. Tärkein hyöty on kuitenkin se, ettei käyttöjärjestelmän toiminta tahmaa, vaikka jokin jumiin jäänyt sovellus veisikin kaiken suoritinajan. Vielä viime vuoden puolella ainoa järkevä vaihtoehto oli jokin AMD:n suoritin, mutta tällä hetkellä Intelin Core 2 Duot potkivat pepuille. Inteliltä löytyy myös neliytimellisiä menijöitä markkinoilta, mutta näistä ei ole kotikäyttäjälle mitään hyötyä. Paitsi imagollista.
  4. Näyttö Jos haluat pelata tai katsella elokuvia on nestekidenäyttö parempi kuin kuvaputki. Kokojen puolesta 17 ja 20 tuumaa ovat niitä passeleimpia.
    Minä sanon: jokseenkin samaa. 17 ja 20 tuuman väliin mahtuu vielä eräänlainen 19 tuuman välinäyttö, mutta sen kuvansuhde on hieman epästandardi. 17 tuumaa on hyvä, jos ei halua maksaa liikaa ja 20 jos haluaa. Kannettavista en oikein osaa sanoa, kun en niitä harrasta.

Saran kirjoitus lopetetaan siihen asiaan, mistä naiset ovat kiinnostuneita mutta miehet eivät: tyyliin ja väriin. Jutun kirjoittaja olisi ollut valmis maksamaan koneestaan enemmän, jos olisi saanut sen pronssinhohtoisena. Tietokoneita tehdään edelleenkin pääosin miehille. Vasta viime aikoina etenkin kannettavissa on alkanut näkyä väriä ja näköä; osa on suoraan sanoen suunnattu naisille, mutta kyllä miestenkin joukosta löytyy niitä, jotka ovat kiinnostuneita miltä tietokoneet ja viihde-elektroniikka näyttävät. En nyt mainitse nimiä.

Alkuperäinen kirjoitus.

Arkisto

Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.