Hyppää sisältöön.
Arkisto › Heinäkuu 2007 › 6. päivä
Kävin tänään parturissa ajeluttamassa kaikki karvani pois. Maksun jälkeen keritsijä toivotti hyvät viikonloput. Minusta se tuntui hieman erikoiselta keskellä viikkoa.
Onhan totta, ettemme tulisi näkemään ennen viikonloppua. Eikä olisi ollenkaan ihmeellistä, jos seuraava kerta tulisi vastaan vasta kuukausien päästä, sillä en käy kynityttämässä itseäni samassa parturissa saatikka samalla hoivahenkilöllä kerta toisensa perään.
Mutta ei tuollaisia hyvän olon toivomisissa oteta huomioon, eikä niin edes pitäisi. Ymmärrän jossain määrin toivotuksen torstaina, silloin viikonloppu häämöttää jo horisontissa, vaikka siinä yksi päivä välissä vielä onkin. Perjantai on jo itsestäänselvyys.
Mutta että keskiviikkona? Se kuulostaa hieman samalta kuin kääretortun syöminen kokonaan. Epäilyttävältä.
Tapaus vaivasi minua kauppaan asti, josta kävin hakemassa jääkaapin täytettä. Rannekelloni kertoi päiväksi kuudennen, mikä ei tässä tilanteessa oikein auttanut.
Selviydyttyäni takaisin kotiin tarkistin tilanteen kalenterista.
Tänään on perjantai!
Kylläpäs se aika rientää. Eli hyvät viikonloput sinnekin.
Huomasin tänään myös, että suomalaiset porkkanat ovat löytäneet tiensä takaisin kauppoihin. Olen pötkylän puutteessa joutunut turvautumaan italialaisiin korvikkeisiin, jotka pehmentyvät nopeasti. Nyt kotimaiset kasvikset korjannevat tilanteen.
Vielä yksi huomio: kassatytöt aloittavat jokaisen repliikkinsä sanalla eli.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.