Rintaliikkeen geometria

Yleinen, sunnuntaina 15.7.2007,

Porthsmouthin yliopiston tohtori Joanna Scurr on saavuttanut Brittein saarilla suuren yleisön huomion esiteltyään johtamansa ryhmän tutkimukset kolmiulotteisesta monitorointimenetelmästä, jota voidaan käyttää rintojen liikeratojen mallintamiseen juoksun aikana.

Liikuntaa harrastavien naisten rintojen iho ja sidekudokset rasittuvat pomppivassa liikkeessä suuresti. Aikaa myöten ei selvitä enää kudoksien hetkellisellä kipeytymisellä, vaan edessä on pysyvä status quo -tilan muuttuminen. Suomeksi sanottuna rinnat löystyvät ja riippuvat.

Tämä alkaa haitata myös miehiä, sillä heilläkin on toiveena naisten topografisten karttojen säilyminen kauniin kukkulaisina ja terhakkaan nousevina myös myöhemmällä iällä.

Aikuisviihde-elokuvien rytmistä voimistelua katsoneet tietävät, että vapaasti liikkuvien rintarauhasten nipukat alkavat piirtää kuvaannollisia symmetrisiä kaaria voimistelun edetessä. Scurr tutkimusryhmineen on osoittanut, että rinnat todellakin liikkuvat juoksun aikana kolmiulotteisesti kahdeksikon muotoista rataa myötäillen. Ylös, alas, vasemmalle, oikealle, sisään ja ulos, kauniina matemaattisesti mallinnettavina käyrinä.

Kumpikin vapaasti hengittävä rauhanen heilui Scurrin D-kuppilaisten tutkimusryhmällä juoksun aikana noin yhdeksän senttimetriä jokaista juostua askelta kohden. Mailin lenkillä (1,61 kilometriä) rinnat saivat liikuntaa 135 metrin edestä.

Toisin kuin lenkkeilijä itse, eivät rinnat kaipaa tällaista liikkumista. Tavalliset T-paitaliivit vähensivät rintojen liikehdintää happihyppelyllä keskimäärin 38 prosentilla, ja tukevat urheilurintaliivit peräti 74 prosentilla.

Scurr korostaakin tässä vaiheessa, että naisten pitäisi ymmärtää kunnollisten rintaliivien merkitys liikkumisen lomassa. Paitsi että ne vähentävät epätoivottavaa juoksua haittaavaa gravitaatioliikettä pitävät ne myös rinnat kuosissa myöhempää elämää ajatellen.

Teoriasta käytäntöön

Alkuperäisenä lähteenäni toiminut Digitodayn uutinen on kirvoittanut kohderyhmän kommentteja odotetulla tavalla. Kommentoijat vetävät analogioita puita väistelemättä, naurettavan näköalattomasti, metsään rymistellen.

Vertaajat olettavat suorasukaisesti naisten rintojen ja miesten pippelin toimivan polarisaation vastakkaisina pisteinä. Siten, että pippelin heilunta olisi vastaavan tutkimuksen aiheena miehistä koostuvalla tutkimusryhmällä. Hölmömpikin tajuaa tilanteen absurdiuden.

Useimpien miesten elimien liikunnan aikainen liikerata on sidottu alushousuilla tiukasti rajattuun tilaan. Nekin, jotka suosivat boheemista tyylistä kieliviä juuttisäkkejä — joita myös boksereiksi kutsutaan — voivat nukkua yönsä rauhassa. Jos vertaus pitäisi välttämättä ulottaa miehen heiluriin, ei huolenaiheena suinkaan olisi pippelin varsi vaan itse punnuspussukka. On totta, että joillakin vanhoilla luonnonmukaisen aneemeja elämäntapoja noudattaneille miehellä on alempana roikkuvat pussukat kuin nuorilla oriilla, mutta kaikkien punnukset ovat silti yhtä kaikki sen verran kevyttä tekoa, ettei heidänkään kannata liikuntaa karsastaa. Ei ainakaan tämän takia.

Jos joku Digitodayn kommentoija joskus eksyy metsästä pois, ymmärtää hänkin, että naisten rintojen vastakohta miehillä on — yllätys, yllätys — miesten rinnat.

Jokainen, joka ei kehtaa tunnustaa vilkaisseensa aikuiselokuvia, voi löytää vastaavan vertauskuvan salonkikelpoisesta televisiosarjasta nimeltä Baywatch. Sitä tieteellisesti tarkastelemalla voi kukin todeta myös miesten rintavarustusten heiluvan hidastetussa liikkeessä aivan samalla tavalla kuin naistenkin. Sitä voimallisemmin mitä enemmän rinnoista löytyy massaa, ja sitähän rantavahtien rintalihaksissa luonnollisesti on.

Digitodayn kommenteista löytyi linkki urheilurintaliivivalmistaja Shock Absorberin sivuille. Siellä kävijä pystyy tarkastamaan kuinka A-, B-, C-, D-, DD-, E+F- ja FF+G-kupit käyttäytyvät eri rasitusasteita sisältävien liikuntaharrastuksien temmellyksessä.

Miehetkö huolissaan?

Miesten rinnat poikkeavat naisten vastaavista koostumuksellisesti; kun naisten unelmaisen täyteläisesti kaareutuvat ja pyöristyvät kummut ovat enimmäkseen rasvakudosta, ovat miesten aromaiset preeriat lihasta. Olen itsekin huomannut juostessa kuinka rintani höllyvät tasaisen tappavasti matkan edetessä. En kuitenkaan ole katsonut tätä huolenaiheekseni ottaa, sillä lihaskudoksen jäykkyyteen ja palautumiskykyyn pystyy itse merkittävästi vaikuttamaan. Sen minkä lihas juoksun aikana rasittuu, korjautuu se seuraavien päivien aikana takaisin.

Siksi urheilevien ja muidenkin naisten kannattaa ottaa rintojen löystyminen tosissaan. Ihmisten elinvuodet lisääntyvät ja maaston eroosio voimistuu koko ajan. Eikö siinä mielessä jokaisen kannattaisi vaalia maantieteellistä maisemaansa, jotta myös jälkipolville jäisi katseltavaa ja tunnusteltavaa?