Matkapuhelinhistoriani

Laitteisto, torstaina 26.7.2007,

Luin Köyttöliittymän kirjoituksen hänen matkapuhelimien historiastaan ja ajattelin kirjoittaa ensitunnelmiani siitä, mutta muistelenpa ensin omistamiani matkapuhelimia ja kerron mietteistäni vasta seuraavassa merkinnässä.

Motorola MicroTAC (1996—2000)

Sain ensimmäisen matkapuhelimeni lahjaksi vuoden 1996 lopussa. MicroTAC edusti tuolloin Motorolan matkapuhelinsuunnittelun kärkeä ja edustaa edelleen. Vaikken puhelinmallin valintaan päässytkään vaikuttamaan, on MicroTAC:n läppämalli edelleen vetävä valinta. Painoa puhelimella oli jonkin verran, eikä akkukaan kestänyt valmiustilassa päivää pitempään.

Ratkaisin ongelman kahden akun syndrooman avulla. Ensimmäisen uuvahdettua, vaihdoin tilalle toisen. Akku naksahti puhelimen takaosaan miehekkään latausäänen säestyksellä. Muut tiesivät, ettei tälle kaverille kannattanut ryppyillä. Lock and load.

Puhelimen antenni painui elegantisti sisään, josta sen pystyi nostamaan huomiotaherättävästi ylös. Puhelin myös nieli alaosastaan luottokortin kokoisia SIM-kortteja; ajatusta jota muistelen nostalgisesti edelleen.

Puhelimella ei muistaakseni pystynyt lähettämään tekstiviestejä. Voin olla väärässäkin.

Kuva: Wikipedia.

Nokia 8850 (2000—)

Toinen puhelimeni oli itse hankittu ja edusti kehittyneisyyttä joka osa-alueellaan. Koko oli pieni ja tyylikkyyttä löytyi. Taittuva kansi oli vaihtunut liukuläppään, edelleen käypä valinta. Läppä oli uutena niin jäykkä, että sen avaamiseen vaadittiin kahden käden voima. Onneksi mekaniikka löystyi nopeasti yhden sormen taktiikaksi.

Mallin edellinen kromattu versio näytti alkuun hyvältä, mutta sen muotoilu vanheni nopeasti. Lisäksi sitä käytti muun muassa Lola Odusoga. Tätä mallia on käyttänyt Björn Wahlroos, tuo parempi esikuva. Version uusin malli ei taas houkuttele ulkonäöllään yhtään.

Virrankulutus oli niinikään vähentynyt, että puhelin pysyi valmiustilassa peräti viisi vuorokautta. Tämä tuntui alussa hemmottelevalta. Vara-akun hankkimiseen ei sillekään ollut enää tarvetta.

Titaaninhimmeä alumiinikuori näyttää edelleen tyylikkäältä, ja puhelin on yksi Nokian muotoilun parhaista saavutuksista. Numeronäppäin yksi ei jossain vaiheessa reagoinut kuin voimalliseen painallukseen, mutta nyt sekin on lähes korjautunut itsekseen. Muuta mekaanista vikaa puhelimessa ei ole ollut.

Muistiin mahtuu vain 18 tekstiviestiä, mitä voi pitää alhaisena määränä. Tämän jälkeiset viestit tallentuvat operaattorin palvelimelle ja siitä ilmoittaa ruudussa vilkkuva kirjekuoren kuva. Hyvänä puolena se, ettei tule kerättyä liikaa turhia tekstiviestejä tyyliin Niin mäki sua!

Nykyisellään olen harkinnut uuden akun hankkimista, sillä valmiustilassa puhelin ei pysy kuin kolmen, neljän vuorokauden verran. Puhelimella ei myöskään uskalla soittaa, jos varaustilan merkintänä on jäljellä ainoastaan yksi palkki.

Nokiassani ei juuri ole hankaluuksia lukuun ottamatta tuota tekstiviestien alhaista lukumäärää ja käyttöjärjestelmän ajoittaista tahmaamista, mitä ei hassusti ilmennyt uutena. Puhelin tukee kuvaviestejä, mutten ole käyttänyt niitä. Mahdollisesti myös GPRS:ää ja muita hienouksia, joiden tukea en jaksa tarkistaa käyttöohjeesta. Muuten hieno puhelin.