Elämä polarisoiduin lasein

Laitteisto, torstaina 2.8.2007,

Olin kerran kaupassa vihanneksia ostamassa. Kiikutin kuitupitoiset kasvikset hedelmävaa’alle punnitakseni ne oikeaoppisesti. Laskin pussin metallilevylle ja katsoin näyttöä. Ei mitään, selvä, tämä vaaka ei toimi. Kannoin pussin seuraavalle, ei sekään.

Johan nyt, aloin ihmetellä elämän menoa, kunnes hieman kumarruttuani havaitsin vaa’an nestekidenäytössä todella näkyvän heikosti jotain. Siinä näkyi vihanneksien paino.

Harmaat aivosoluni alkoivat vähitellen ymmärtää, että silmieni edessä istuvilla aurinkolaseilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Nestekidenäyttö näkyi kyllä lasien ylitse katsottaessa. Ja syyllinen näkymättömyyteen oli aurinkolasien polarisointi.

Polarisoinnin ilmentymiä

Olen tällä viikolla pitänyt enimmäkseen aurinkolaseja. Ulkona auringossa ja sateessa, sisällä valoisassa ja pimeässä. Vein nimittäin näkölasini linssitettäväksi. Nyt pidän aurinkolaseja koko ajan estääkseni huonekaluihin ja toisiin ihmisiin törmäilyn, vaikka tiettyihin toisiin ihmisiin mielelläni törmäilisinkin.

Positiivisena puolena näytän viileämmältä kuin koskaan. Jopa viileämmältä kuin PA avatarissaan ja se on paljon sanottu se.

Pystyn keksimään muitakin hyötynäkökulmia. Näen esimerkiksi pysäköityjen autojen tuulilaseista sisään, kun ilman polarisointia lasista kuvastuu vain heijastunut taivas. Pystyn erottamaan jo kaukaa missä autossa Supon pojat ovat passissa ja kiertämään paikan ovelasti. Näen myöskin autojen takalasien jännitykset tummina alueina, joskin tämä on lähinnä nice to know.

Polarisointi teoriassa

Polarisoinnissa on kyse valonsäteistä puhuttaessa tietynsuuntaisen värähtelyn estämisestä. Vapaan valon säteet värähtelevät kolmiulotteisesti, mutta polarisoivan suotimen avulla tämä muutetaan tasovärähtelyksi. Tästä on hyötyä monissa käytännön sovelluksissa; valokuvauksessa taivaan tummentamisessa, kalastuksessa pinnan alle näkemisessä, sekä tietysti varjostajien paljastamisessa.

Mutta on polarisoinnissa haittapuoliakin ja ne kaikki juontavat tuosta yhden värähtelysuunnan poistamisesta. Polarisoiva suodin on muun muassa nestekidenäytöissä, jolloin niitä aurinkolasien lävitse katsomalla saa eteensä helposti pimeän näytön, kuten minä hedelmävaakatapauksessa huomasin. Tai jotain muita kaksinkertaisen suotimen käytön sivuvaikutuksia.

Katsotaanpa niitä.

Polarisointi käytännössä

Lievimmillään polarisoivat aurinkolasit aiheuttavat nestekidenäyttöön vain paikallisia tummentumia, kuten matkapuhelimeni näytössä (yläreunassa salamaheijastuksen vieressä):

Haittaavampia häiriöitä ovat sateenkaarikuviot, jotka muuntuvat psykedeelisesti kuviosta toiseksi linssiä kaleidoskooppimaisesti pyöritettäessä. Tällaisia on esimerkiksi leivänpaahtimeni näytössä:

Kolmansissa sovelluksissa värihäiriöt pysyvät aisoissa, mutta näkymä pimenee polarisoivien hilojen mennessä 90 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Esimerkiksi tietokonenäyttöni:

Lyhyesti lopuksi

Polarisoivissa linsseissä on kieltämättä haittapuolia. Tällä viikolla aamupaahtoleipää virittäessäni olen nähnyt 1960-luvun meininkiä, eikä se ole ollut kaunista.

Tietokonenäyttöni on myös pyörivää mallia; pystyn kääntämään näytön 90 asteen kulmaan, jolloin saan enemmän tilaa pystysuuntaan. Näillä aurinkolaseille en voi noin tehdä.

Mutta näistä muutamista huonoista puolista huolimatta, olen vakaasti sitä mieltä, että polarisointi on ollut parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Tuskailen ainoastaan sitä kuinka joudun ensi viikolla taantumaan tavalliseksi kuolevaiseksi, kun minulla ei ole enää tekosyytä pitää aurinkolaseja kokotoimisesti.

Suosittelen normielämästä poikkeavaa kokeilua silti jokaiselle.

Ensimmäinen kuva elokuvasta Bodyguard.