Hyppää sisältöön.
Arkisto › Elokuu 2007 › 25. päivä
Äänettömistä soittoäänistä, jotka ainoastaan lapset kuulevat, on ollut juttua blogeissa ennenkin. Tarkoituksena näillä on tarjota tenaville helppo tapa vastaanottaa tekstiviestejä tunnilla ilman että opettajat huomaavat opetuksesta irrallista toimintaa ollenkaan.
Tarttuipa selaimeeni yksi sivu, joka myy juuri tällaista soittoääntä. Sivu tarjoaa flash-härpäkkeen avulla myös meille rahapussistaan tarkoille mahdollisuuden kuulla millainen tuo ääni on.
Miten kukin sen nyt kokeekaan. Kuuletko sen
, kysyy sivu viekoittelevasti. Täytyy myöntää, että tuskin. Jonkinmoista vaimeaa pi-pi-pi-pitä kaiuttimista kuuluu, mutten tuollaisen perusteella osaisi puhelimeen vastata. Pikemminkin tunnen äänen korvillani kuin kuulen sen.
Suhtaudun edelleen epäilevästi matkapuhelimen kaiuttimen äänialan ulottumiseen noin korkealle. Tilanteen täytyy näin kai olla sillä ei niitä soittoääniä muuten kaupattaisi. Kuulokkeeni eivät suostuneet toistamaan nettisivulla mitään kuultavaa, mutta irtokaiuttimet antoivat sentään jotain. Joko kuulokkeeni leikkaavat äänen taajuuden poikki juuri dramaattisesta kohdasta tai sitten niiden toisto ei vain yllä.
Jos tästä haluaa hyviä puolia etsiä, niin vanhuus tulee ajallaan meille kaikille. Onneksi kuulen vielä heinäsirkat.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.