Canonin supertele: 800 mm

Laitteisto, keskiviikkona 17.10.2007,

Canon esitteli pari päivää sitten prototyypit kahdesta uudesta teleobjektiivistaan: valovoimaisesta EF 200 mm f/2:sta ja supertele EF 800 mm f/5.6:sta.

200-millinen on minulle liian lyhyt ja 800-millinen taas liian kallis. Hyvä on, molemmat ovat liian kalliita, mutta katsokaa 800-millistä putkea:

Eikö olekin kaunis! Huomatkaa kuinka kuminen tarkennusrengas hyväilee rungon muotoja, kuin liu’uttaisi kättään naisen lantiota pitkin. Tuntisi kumin kitkaisen kosketuksen, kevyesti vääntyvän käsintarkennuksen, hellän kylmän metallisen pinnan. Objektiivi on yhtä aaltoliikettä, ei teräviä kulmia edessä ei takana. Asia on pihvi: tuotteissa ei nykyisin enää riitä tekninen moitteettomuus, laitteen täytyy olla myös hyväksyttävästi muotoiltu. Hatunnoston arvoinen suoritus teollisilta muotoilijoilta, Canonin nykyinen muotoilukieli miellyttää sekä silmää että kättä.

Kohderyhmä?

Se kenelle putki on tarkoitettu, on kyseenalaisempaa. Lehdistötiedotteen mukaan objektiivi on kehitetty vastauksena urheilu- ja uutiskuvaajien käyttövaatimuksiin. Sigmalla on entuudestaan 800-millimetrinen järkäle, mutta sen kuvan tarkkuus on jättänyt arvioijien mukaan toivomisen varaa. Canonin L-sarjalaisilta on sen sijaan vanhastaan odotettu erinomaista viimeistelyä kaikissa yksityiskohdissa.

Putki on f/5.6-arvollaan kohtuullisen valovoimaton. Itse asiassa liian voimaton. Myynnissä olevasta erinomaiseksi todetusta 600-millisestä f/4:stä tulee 1,4-kertoimisella jatkeella 840 mm f/5.6. Siis samaa kaliiberia uutukaisen kanssa, mutta pienemmällä koolla, massalla, ja niin: myös selvästi halvemmalla.

Ehkä objektiiveissä on kyse samasta asiasta kuin autoissa; massamallit tuovat liikevaihdon, luksusmallit imagon. Sanontaa mukaillen: There’s no substitute for millimetres.

Lisäsin 800-millimetrisen telejatketaulukkooni just for the sake of it. 200-millistä en vielä lisännyt, kun en tiedä onko se yhteensopiva telejatkeen kanssa. Luultavasti on.