Liukastumisia

Yleinen, sunnuntaina 25.11.2007,

Olin eilen aamulla vaihteeksi luontokuvaamassa. Olin kavunnut Herttoniemen kukkuloille kohteiden toivossa, katsellut ensin mäkihyppääjiä, mutta jatkanut matkaani. Väistin päiväkotiryhmän ja ajattelin lähteä laskeutumaan mäkeä alas.

Kunnes yhtäkkiä olin selälläni rinteessä. Olin astunut näkymättömän jääluiskan päälle. Niin kuin monet muutkin ihmiset tällaisessa tilanteessa, olin ottanut vaistonvaraisesti käsilläni vastaan. Tietäähän sen, että koko ruhon rysähtäminen ranteiden päälle kuormittaa niitä melkoisesti.

Nousin ylös ja puhdistin kamerani turpeesta ja sammaleesta ja otin sillä yhden kuvan varmistaakseni vahingoittumattomuuden.

Näyttäisi päällisin puolen olevan toimiva. Toisen käden ranne oli tietysti tosi jäykkä ja peukalon liikerata hyvin rajoittunut, mutta pääasia on, että kamera oli kunnossa.

Kaikki toimet ovat muodostuneet haastaviksi, kun toisella kädellä ei voi tehdä oikein mitään. Mutta kyllä tämä tästä. Lääkäriin en vielä lähde rannetta kuvauttamaan, sillä tosimiehet eivät käy lääkärissä.

Tästä lähtien puhutaan ajasta ennen ja jälkeen kaatumisen, eKt. ja jKt. Laitoin muutaman kuvan eKt. näytille.

Kirjoitus kuuluu sarjaan Vammani — Mina skador, osa II. Osa I. Osa III.