Aamiaisella

Yleinen, sunnuntaina 16.3.2008,

Olin hiljattain vaatetusliike Feren järjestämällä aamiaisella. Kuinka olisinkaan voinut kieltäytyä kun noin vetovoimaisella kutsukortilla sinne kutsuttiin.

Luonnollisesti ennen sinne menoa piti miettiä mitä laittaa päälle. Päädyin irtotakki- ja solmiolinjalle, jotka molemmat sävytin toisiinsa. Molemmista löytyy lisäksi se kuuluisa kukonaskel. Kaulaliina noudatti samaa vihreätä linjaa. Mitä muuta oikein kuvittelette minusta?

Noh, eihän tuollaisesta paikasta sovi tyhjin käsin poistua. Valitsin tuomisiksi alushousut, joihin minulla on jo ennestään läheinen suhde. Perusvalikoima liikkeessä oli bokserivoittoinen, jota tunnetusti arvostetaan korkealle etenkin Suomen kääntäjäpiireissä. Hieman tivaamalla selvisi, että tiskin alta myydään myös ihoa myötäileviä peittimiä. Tietyn tyyppisiä alushousuja ensi kertaa ostettaessa suurin ongelma on sopivuuden arviointi. Asiakaspalvelijaneitonen roikotti synnin välineitä edessäni ja arveli, että minulle sopisivat M-kokoluokan housut.

Oikeassa oli; kotona vaihdoin polot zegnoihin ja havaitsin niiden olevan juuri sopivasti tiukentuvat. Kun puuvillaan lisää kymmenen prosenttia joustoainetta, tekee se ihmeitä. Huomasin hetken alushousuja pidettyäni, että ne oli käsitelty jollain säilöntäaineella, joka sai ihokosketusalueen kuumottamaan kylmentävästi. Kuin housuihin olisi tungettu kissanminttua. Nautin hetken verran tunteesta ennen kun laitoin housut muun pyykin joukkoon odottamaan vuoroaan.

Myönnän, ettei minua ole siunattu yhtä lailla kuin Zegnan mallia tuossa yllä, mutta reisikarvoja löytyy sentään suurin piirtein saman verran. Ja nehän ovat tärkeämmät. Taidan jäädä jälkeen vatsojakin vertailtaessa, mutta ne reisikarvat!

Koettiin siellä dramatiikkaakin. Olin juuri maksamassa housujani, kun takaani kuului poksahtava ääni helisevällä soinnilla. Tiesin katsomattakin, että vastapuristetuista appelsiineista tihutettu mehulasi oli pudonnut matolle. Olin juuri pari viikkoa sitten selittänyt eräälle epäluulojani lautasen reunaan kiinnitettyjä lasinpitimiä kohtaan. Olin oikeassa, eivät ne kestä.

Sovitus

Mittamestarin ottaessa mittoja minulle tulee aina mieleen yksi kohtaus Frendeistä (ulkomuistista):

• Joey: Niin housut mitataan. Ensin asiat siirretään syrjään ja mitataan ensimmäinen lahje. Sitten asiat siirretään toiselle puolelle ja mitataan toinen lahje.
• Ross: Niinhän sitä tehdään — vankilassa!