Hyppää sisältöön.
Arkisto › Heinäkuu 2008 › 9. päivä
Luontokuvaaminen on sattumusten summaa. Useimmiten saalis on laiha, toisinaan hieman suurempi. Varsinkin nopeasti liikkuvien lintujen kuvaamisessa hyvät kuvat ovat harvassa, ellei sitten erikoistu lokkeihin ja kyyhkyihin.
Silloin tällöin katiskasta löytyy kuitenkin iso hauki, joka pyyhkäisee vastoinkäymisten murheet pois. Sain muutama viikko sitten saaliiksi isokoskelon poikaset, jotka ratsastivat emon selässä juuri niin kuin lintukirja kuvasi.
Lintuja on ihan kiva tarkkailla kaukaa, mutta vasta lähikuvasta erottaa lajille tyypilliset piirteet ja löytää myös erikoisia — hassujakin — asioita. Isokoskelon poikasilla on läheltä katsottaessa oudon pistävä katse, joka tasaantuu niiden aikuistuttua ja silmien tummennuttua. Nuorilla yksilöillä on myös luontainen kiinnostus kaikkeen uuteen. Vanhemmiten linnut pyrkivät lähinnä karkuun tai osoittavat muuten välinpitämättömyyttä.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.