Hyppää sisältöön.
Arkisto › Elokuu 2008 › 31. päivä
Sitä usein ihastelee kuinka amerikkalaiset elokuvantekijät pystyvät surutta lyttäämään peltiä, polttamaan kumia ja räjäyttelemään runkoja ilman huolen häivää. Suomalaisissa elokuvissa romutetut autot ovat aina niitä romuttamolta muutamalla sadalla eurolla haettuja ikäloppuja rotiskoja.
Elokuvan 88 minuuttia päähenkilö ajelee avomallisella Porschella jonkin aikaa ennen kun väistämätön tapahtuu; joku laittaa pommin auton alle ja räjäyttää molemmat ilmaan.
Räjäytys on hyvän näköinen kuten voisi olettaa. Suuri tulipallo imaisee auton syleilyynsä, paineaalto kiepsauttaa kulkuneuvon samanaikaisesti sivuttain ilmassa ympäri jättäen lopulta kärsivän metallikasan armeliaiden liekkien syötäväksi.
Kaikki esimerkillisesti siis. Sivuttain lepäävän auton lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin kaikenlaista. En muista Porschejen pohjalevyjen muotoilua sen tarkemmin, mutta ainakin tämän yksilön viimeistelyn laatu vaikuttaa hieman karkeatekoiselta. Myös etu- ja takarenkaiden kuviot ovat päinvastaisia. Lisäksi pakoputkisto on yhdistetty suoraan taka-akseliin, joka on aika heiveröisen näköistä putkea sekin.
Ja kun taka-akselista puhutaan, haluaisin myös tietää kuinka voimansiirto on sille johdettu? Ja missä moottori ylipäätään on? Entä miksi nelivedolle varattu avara keskitunneli ammottaa tyhjyyttään. Ja kuinka etuakseli kestää vääntöä? Luulin lisäksi, ettei jäykkää akselistoa käytetä enää autoissa.
Pohjaa risteilevät myös erilaiset johdot, ja pisteenä iin päälle toisessa reunassa on pohjan lävitse kulkeva iso mäntä. Mihin autoilija sellaista tarvitsee?
Mutta luulen elokuvantekijöiden silti tietävän missä mennään. Ehkä Yhdysvalloissa autotkin on varustettu eri tavalla.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.