Hyppää sisältöön.
Arkisto › Syyskuu 2008 › 20. päivä
Tein kuvan kameravarusteistani ja siitä kuinka ne sijoittuvat aika-akselille. Kuvasta näkee selvästi, ettei kuvaaminen ole puheista huolimatta mitään varusteurheilua. Peruskuvaaja tarvitsee vain perusrungon, peruszoomin, peruslaajakulman, perusmakron ja perustelen. Niillä pääsee jo pitkälle.
Kuvassa kaksi ylimmäistä riviä on runkoja, loput objektiiveja. Pystysuuntainen harmaa viiva tarkoittaa sidoskorvaavuutta, uudempi objektiivi on korvannut vanhemman. Pallot ilmoittavat laitteen elinkaaren alkua ja loppua. Viivan avoin pää avointa tulevaisuutta.
Kuvasta näkee myös, että alkuhaparointien jälkeen olen vakiinnuttanut laitteistoni ja ainoastaan täydentänyt sitä harkiten. Ensimmäiset kuukaudet käytin harjoitteluun, minkä jälkeen kunnianhimon kasvettua, vaihdoin useamman objektiivin kyvykkäämpään. Ainoastaan yksi laite on pysynyt matkassa alusta alkaen, joskin pelkään pahoin, että sekin lähtee jo ennen vuoden loppua. Laajakulmankin elinkaari alkaa olla kortilla.
Tämä vuosi on ollut hiljainen, ainoastaan makro on vaihtunut pitkäpolttoisempaan. Tulkitsen tätä ja koko yhtälöä siten, että olen vihdoin päässyt harmooniseen tasapainoon itseni, kuvauskalustoni ja luonnon kanssa. Toistaiseksi.
Vielä kun jaksaisi laittaa kuvia esille. Oheishyörinä kuvien kanssa on osoittautunut mielenkiintoisemmaksi kuin kuvien esittely.
Päivitys 24.2.2009: Muokkaan suuremmaksi klikattavaa graafia aina kun siihen tulee muutoksia.
Copyright © 2004–2006 Lauri Seppänen. Kommentointi HaloScan.