Näkymättömät elokuvat

Media, keskiviikkona 26.11.2008,

Kaikki ulkomaisia elokuvia katsovat tietävät mitä tekstitys tarkoittaa. Pääasiassa ulkomaisia elokuvia katsovissa maissa tämä ei olekaan mikään erikoisuus. Tilanne muuttuu, jos tekstityksen tarkoitus onkin välittää yhdenkielistä sanomaa samankieliselle katsojalle. Esimerkiksi sen takia, että katsoja ei kuule hyvin.

Kuulemattomat elokuvat

Lähes kaikki englanninkieliset elokuvat tarjoavat englanninkielisen tekstityksen (puhutaan nyt kotiin ostettavista optisista levyistä). Yleensä se on merkitty elokuvan kanteen nimellä English SDH tai English for Hearing Impaired. Lähes aina tämä onkin elokuvan ainut englanninkielinen tekstitys.

English SDH eroaa tavallisesta Englishistä siten, että siihen on lisätty elokuvan kulun kannalta oleelliset äänet kuvaavin tekstein. Ne on yleensä erotettu erilaisin suluin, esimerkiksi (crowd clamoring) tai (phone ringing). On nimittäin juonen kannalta merkittävää äänteleekö väkijoukko ja soiko puhelin. Lopputulos on kuitenkin se, että jopa täyskuurot pystyvät seuraamaan elokuvan kulkua lähes kuulevien tavoin.

Suomalaisissa elokuvissa on vain harvoin suomenkielinen tekstitys. Resurssikysymys ainakin osittain. Silti: kuinka usein käännät suomenkielisen tekstityksen päälle suomenkielisessä elokuvassa? Tai kääntäisit, jos sellainen mahdollisuus olisi?

Näkymättömät elokuvat

Vastaani tuli muutama päivä sitten aivan uusi käsite Amerikan ihmemaasta. Elokuvaan Hancock oli nimittäin sisällytetty erillinen ääniraita näkövammaisille.

Ainoastaan laatikon ulkopuolinen ajattelu voisi antaa elokuvien katsomismahdollisuuden myös niille, jotka eivät näe. Elokuvat jos mitkä on visuaalisesti suunnattu. Niiden katsominen näkemättä mitään tuntuu hullun touhulta. Vai tuntuuko?

Yhdysvaltojen vähemmistöjen lobbausjärjestöillä on sen verran voimaa, että tällainen tilanne on todellakin tätä päivää. Hancockin tapauksessa valikoidun ääniraidan pystyy kytkemään päälle alkuvalikoista kohdasta English Audio Descriptive Service (jätetään huomiotta se kuinka näkövammainen löytää sen valikoista). Se tekee täsmälleen saman kuin kuulovammaisten tekstitys muutamaa ominaispiirrettä lukuun ottamatta.

Palvelun kauppanimi ja takana oleva yritys on Descriptive Video Service eli DVS ja sen tarkoitus on luetuttaa vuoropuhelun ja ääniefektien ulkopuolella olevat asiat ääneen. Tietenkään elokuvia ei tehdä tällaista silmällä pitäen. Tapahtumien kuvaukset täytyy siis tahdittaa olemassa olevaan dialogiin. Käytännössä siis ennen kun puhuja avaa suunsa tai sen jälkeen, ja sanottavan täytyy myöskin mahtua hiljaiseen hetkeen.

Näin näkevän korvin DVS kuulostaa hieman hupaisalta, kun lakoninen miesääni selostaa takaa-ajoa draamaohjelman tavoin. Myös komedialliset kohtaukset nousevat toiseen potenssiin äänen selittäessä kuinka henkilö tunkee toisen henkilön pään kolmannen takapuoleen. Mutta yrityshän on tärkeintä.

DVS-testi

Ääniraidan kuunteleminen ilman visuaalista vastinetta vastaa kuta kuinkin kirjojen maailmaa, jos ei ajatella sitä että kirjat on tehty kuvauksellisen kerronnan ehdoin. Elokuvan seuraaja muodostaa siten tapahtumista kuvan omassa mielikuvituksessaan eikä se välttämättä ole mitenkään valju visuaaliseen vastineeseen verrattaessa. Tietenkin jonkin verran menetetään, mutta tuskinpa liikaa.

Elämä ei olisi hauskaa ilman, että pääsee itse kokeilemaan kuinka asiat sujuvat. Olen siirtänyt Hancockista yhden kohtauksen katsottavaksi taustakerronnan kanssa. Kannattaa heti linkin klikkaamisen jälkeen alt-tabata selainikkuna piiloon ja kuunnella kohtaus ilman videoraitaa. Katso kohtaus sen jälkeen videoraidan kanssa ja mieti pystyitkö kuvittelemaan tilanteen riittävän hyvin.

Testissä ei tietenkään ole mieltä, jos olet jo nähnyt elokuvan, mutta yritä silti.